Mausteiden kuivatusta

Nyt sitä on runsaasti. Oreganoa!!
Viime vuosina on ollut niin kuivaa ettei oregano ole tuottanut kehuttavia satoja, mutta nyt - nyt on mitä kuivata.

Hyvillä mielin sitä riivin ja levittelin kuivumaan ja tienoo tursuaa oreganon tuoksua tuoden pitsan sun muun herkun mielikuviin.

Tätä on hyvä käytellä koko pimeän talven ruokien maustajana.

Hyvää ja Turvallista Juhannusta

Kesän ihanin juhla alkaa tänään ja nyt on laitettu kuokat ja lapiot muutamaksi päiväksi huilimaan.
Kaikki (siis ihan kaikki) liikenevät tunnit ovat huvenneet pihan ja sen ympäristön hoidossa ja kunnostuksessa siten ettei voimia illalla ole jäänyt edes bloggaamiseen.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että suurimmat askareet on saatu päätökseen, enää jää se ihanin aika vain kukkasten ja muiden kasvavien seurantaan. Kerrankin olen saanut tehtyä ne kaikki (ja jotain ylimääräistäkin) mitä olin talvella tuumannut tekeväni. Nyt on hyvä mieli pysähtyä ja vain nauttia.

Kaikille lukijoilleni toivotan hyvää Juhannusta.

Uusia pensaita

Yllä - kotakuusaman just nuukahtavia kukkasia. Pensaat ovat tosi pikkisiä vielä. Toivottavasti eivät kuulu kauriiden ruokavalioon ;)

Vasemmalla Mustialanhortenisa. Mitähän tästä aikanaan tulee?  Kasvaisi jo huisin isoksi, niin ennättäisin minäkin siitä nauttia eikä vaan jälkipolvi/kauriit. Valitessani tämän pensaan, niin kuva joka sitä esitteli oli vain niin juupelin kaunis.

Vasemmalla. Lumipalloheisi Tämäkin on valittu annetun kuvan perusteella. Toivon sille pitkää ikää ja onnellisia kukintoja. Nyt se ainakin on kovin sievä ja reheväkin.
Kuvien antamissa unelmissa kun on niin kiva elää :)
Vielä on sorvarinpensas josta ei tietty ole kuvaa. Saankohan laittaa näistä ensi kesänä uusia kuvia?
Nämä uudet pensaani ovat tunnetusti peurojen/kauriiden herkkua, mutta salaisesti toivon että juuri nämä saavat elää ja rehoittaa. 


Vasemmalla Hortensiat kun ovat niin kauniita kukkiessaan.


Ehkä tonttimme on hieman varjoisa niille mutta antaa nyt kattoa miten näiden kaikkien pikkisten pensaiden käy. Olisi niin kiva kun saisivat olla rauhassa. Tontti on liian suuri aidattavaksi vain minun kukkasten ja pensaiden takia. (Vaikka salaa sitäkin haaveilen.)

Valkoista lumoa

Valkoinen on mielestäni niin kaunista ja niin raikasta. Siinä lepää silmäni ja mieleni. Kuljen pihalla ja nautiskelen näkemästäni ja yritän taltioida tämän ihanuuden mieleeni. Onneksi on kuvat joita voin katsella kun tämä kaikki kaunis kuihtuu pois.

Tämä aika on ihan ehdottomasti sitä parasta.

Kuvissa jokin variaatio marketasta (?), tiarella, idän virpiangervo, omenapuun kukka ja syreeni.

Särkynytsydän

Särkynytsydän - 

Lamprocapnos spectabilis 'Alba'

Hankkiessani tainta hieman ongelmalliseen paikkaan jonne aurinko kurkoittelee vain hetken, ei mieleeni tullut muuta kuin tämä entisaikojen hautausmaiden koriste. Eikä se mitenkään ollut mielikkikasvikaan juuri tuon muistikuvan takia. No, ei ainakaan se punavalkoinen versio.
Hankin siis valkoisen. Ja sehän sopii kuin nenä päähän. Itse asiassa olen jopa kiintynyt noihin valkoisiin kukkiin. Niin sitä mieli hetkessä muuttuu :)

Olen ollut huomaavinani, että se on jopa kasvattamassa siemenistään pieniä särkynytsydän taimen alkuja. Pitääkin muistaa kaivaa ne turvaan ja purkittaa niitä. Sillä on taipumus hieman kaatuilla, joten olen sijoittanut puskan sisään risuja antamaan sille tukevuutta. Sen tiheä kasvusto on peittänyt jo nuo rumat tukirisut.Suosittelen lämpimästi. Ihan kiva ja huisin rehevä kasvi.

Juuri nyt kukkivat...

Omenapuut (tasan kaksi kappaletta) ovat juuri alkaneet kukkia, mikä tietty hieman yllättää, koska suojauksista huolimatta niitä on nakerreltu aika reilulla "suulla".

Kääpiökurjenmiekka on myös kukassa. Sitä on hieman vaikea huomata jäätyään muun kasvillisuuden joukkoon. Tämä olisi listalla "muista siirtää muualle".

Hopeatäpläpeippi valtaa alaa, mikä tietty on kiitollista hoitajalle. Minusta se on aika sievä.

Valkoiset rönsyleimut ovat myös kukassa, punaisten kävi jotenkin hassusti talven aikana. Niistä ei taida tulla mitään kukkaloistoa täksi kasvukaudeksi.  Paree nyt vain kattoa miten niiden käy vai kaivanko pois.

Sitten nämä orvokit. Voi hyvää päivää!!! Näitä nousee joka paikassa ja ne täyttävät kesän aikana kaikki mahdolliset aukot.

En olisi kuunaan uskonut miten sitkeitä pikkiset orvokit osaavat olla. Alku näille tuli kun kippasin yhden kesäruukun maahan käyttääkseni mullan viisaasti :) Heh! Joo - viisaasti!!

En tajunnut että koko multapurkki oli siemeniä täynnänsä. Niin - ja tässä tulos!!

Kesäkukkaostoksilla

 Amppeliharso

Ihka uusi tuttavuus mutta niin veikeä ja säntillisen muotoinen. Söpöt pikkiset ja feminiiniset kukat.

Olimme siipan kanssa Saarelman puutarhapäivillä Nummella. Löysin ilmoituksen Facebookista ja päätimme lähteä heti aamusta hankkimaan lisää kukkasia iloksemme.

Nämä dahliat oli siis pakko saada. Mitkä värit!
Sitten mukaan tuli muutama tulisalvia ja kerrottua neilikkaa.
Toivotaan ettei kauriit ole nyt liikkeellä suuntana meidän metsän reuna. Nekin kun arvostavat kauniita kukkia.
Samalla toin mukanani muutamat tomaatin taimet koska omat kasvattini eivät ymmärrä että nyt alkaa olla kiirus varttua isoksi, jotta ennen lumia saadaan edes jotain satoa. Samoin samettiruusuni (niitä on tsiljoona) ovat niin pikkisiä että. Kylvin taas isosamettiruusa vanillaa ja sitten ihanan oranssia "kees orange". Niin ja niidenkin kanssa kävi jotenkin vanhanaikaisesti. Toki nimesin ne asiallisesti aina omalla rivillään, mutta sitten menin ja vaihdoin niiden paikkaan ja koko tsydeemi meni sekaisin ja nyt en tiedä kuka on kuka. Pakko vaan odottaa että kukat ilmaantuvat (jos ilmaantuvat) näkösälle.

Keltakotakuusama

Keltakotakuusama on nyt mitä ihanin.

Siinä on kukintoja vaikka kuinka paljon. Jösses että tykkään siitä. Oli tosi hyvä hankinta. Mitä sen nyt on minulla ollut, varmaan jotain kolmisen vuotta, ja se on kasvanut hienosti vaikka onkin aika hankalassa paikassa. Talvisin sen päälle ajetaan katolta tulleet lumet ja vähän muitakin painolasteja, Hyvin se vain on niistä selvinnyt vaikka onkin keväällä aika "heikossa hapessa". Eikä tuo maakaan ole nyt sitä suositusten mukaista laatua. Enimmäkseen hiesua ja jonkin verran savea. Kyytipojaksi annan sille kompostin herkkuja näin keväisin, mutta siihen se sitten jääkin.

Rhodot nupussaan

Iltakierroksella huomioin rhodojen nuppujen kehittyneen aika kivan kokoisiksi. Ei kestä pitkään että saan ihailla niitä. Nuppuja on vähän mutta sitä pulskempia.

Kaikkia kasveja peittää mattomainen kerros siitepölyä. Toissapäivänä näin elämäni ensimmäisen kerran miten kuuset pölyttivät melkein yhtä aikaa ja niin mahtavina pölypilvinä ettei se jättänyt ketään kylmäksi. Taitaa tulla paljon pikkukäpysiä syksyllä.
Se määrä pölyä sai aikaan aikamoista sotkua pinnoille.

Nyt kukkii tuomi

Eilen illalla kävin vangitsemassa muutaman muistokuvan tuomen kukista.
Kyllä ne ihan ajassaan ovat tänäkin vuonna. Kukkia vain on enemmän kuin viime vuonna. Tuoksu on mahtavaa, aivan kuin tropiikin kasvit.

Meidän pihapiiriin on kuin varkain kasvanut nuokin tuomet. Ensiksi ne olivat pikkisiä riukuja ja kun selkänsä käänsi, niin ne jo kasvoivat isoiksi puiksi.

Sijaitsevat jotenkin "ei minkään vieressä", joten niitä ei edes huomaa ennenkuin tulee kuinta-aika.

Niitä olisi varmaan pitänyt hieman hoitaa jollakin konstia vaan eipä tullut silloin mieleen. Nyt ne kasvavat ja rehoittavat vain latvuksen puolella. Runko on paljas ja oksaton, Tokihan on koko ajan tulossa uusia tuomen alkuja joista voisi ajan kanssa saada ihan kauniitakin pensasmaisia malleja.
Oliskohan täällä jotenkin liian hämärää niille?

Pikkiset tulppaanit

No tulihan niitä sentään vielä vaikka antoivat odottaa.

Toissavuonna niitä laitoin maahan sillä mielellä, että no tässä ne nyt tykkää kasvaa, mutta katin kontit ne mitään viihdy. Periaatteessa tuon paikan pitäisi olla täynnä kukkivaa villitulppaania, vaan ei ole.

Minne ne häviää?
Ei, pitäisi olla vain kiitollinen tästä pienestäkin määrästä.

Jo tässä vaiheessa on kroppa niin tönkkö ja olkapäät kovilla, että saankohan kaikki istutusasiat hoidettua.

Kukkapenkkejä pitäisi tehdä lisää.
Tuonne savimaahan en jaksa kuoppia kaivaa, joten olen ratkaissut sen ongelman tekemällä laudoista kehikkoa ihan vain pönkäämällä niitä tikuilla pystyyn. Sinne sitten multaa ja plantut perään.

Isojen juuripaakkujen siirtely sattuu vaan niin jeevelisti kipeytyneeseen olkapäähän. Sitä pitäisi nyt säästää mutta minkäs teet kun nyt just on oikea aika vaihtaa kukkien paikkaa. Eiku monot soikeaksi ja taas kaivamaan/istuttamaan.

Kesäkukkia

Osa kesäkukista odottaa istuttamista.
Jo vuosia olen ostanut kesäkukkani Kauppapuutarha Wikstedistä. Sinne on mukava mennä ja vaellella kukkasten joukossa.
Hetkessä sitä saa sylin (lue = auton) täyteen ihanuuksia.

Sijoitin ne vielä kasvihuoneeseen odottamaan ulos istuttamista. Tällä kerralla mukaan tuli pelakuuta, sinitähtöstä, lobeliaa ja kaikkea muutakin pikkuista ihanaa.

Ostoksia ja huomioita

 Keltakotakuusama on aivan täynnä nuppuja ja ei tässä mene kuin tovi kunnes saan ihailla niitä.

Tänään haimme siipan kanssa kukkalaatikkoihin väri-iloittelua. Pelargoniaa niin roikkuvaa kuin pystyssä pysyvää. Sinitähtöstä, josta on tullut minulle joltisenkin suosikkikukka.
Sen vahvana paremmuutena on tuo ettei peurat siitä piittaa tuon taivaallista. Se saa kasvaa aivan rauhassa vaikka vierestä menisi muut kukat parempiin suihin.
Peurat ja kauriit ovat lisääntyneet,
täällä meidän nurkilla, aivan huomattavasti näiden kymmenen vuoden aikana.

Maljaköynnös Mandevilla onkin sitten aivan uusi tuttavuus. En muista omistaneeni sellaista aikaisemmin joten tämä on hyvin mielenkiitoista miten osaan pitää sen yleensäkään hengissä, taikka miten saan sen kukoistamaan kuten olen nähnyt joissakin kukkanäyttelyissä.

Kaunis se ainakin on. Ihanan kiiltävät lehdet ja korea kukka.

Valkovuokkoja nousee koko ajan lisää.
Tämä meidän pihamme/tiluksemme on oikea valkovuokkojen keidas, mikä sopii minulle hyvin.

Valkovuokot ovat kauniita ja kun niitä on paljon niin kuiva metsikkömme antaa vaikutelman rehevästä ympäristöstä.

Tuomi on nupullaan ja avautunee ihan näinä päivinä.

Tuossa sivussa oleva narsissi tuoksuu aivan ihanalta. Aivan kuin jokin hajuvesi.

Mistähän tämäkin on tullut? Olenkohan ihan hankkinut sen sipulina vai miten se on meidän pihaan joutunut?

Olisi varmaan pitänyt pitää jonkinlaista kirjaa tekemisistään. Aivan! Tännehän se olisi pitänyt kirjata, mutta kuitenkin jokin asia jää tekemättä. Harmi.

Pikarililjoja on kukassa. Mutta missä on kaikki valkoiset? Niitä oli viime vuonna muutama, mutta nyt ei ole yhtään. Tylsää :)

Näin tummana se ei oikein tule esiin vielä tummasta maasta.

Lämpökompostoriin talven aikana kertynyttä tuotosta olen levitelly perennoille ja pensaille. Eihän sitä paljoa ole mutta eiköhän ole aika ytyä värkkiä.

Pionijuttu

Voiko kukkaihmistä ilahduttaa paremmin kuin antamalla taimia? Minusta ei voi!
Sain pojaltani äitienpävä ylläriksi peräti neljä kiinan pionin tainta.  Sydäntä lämmittävät "Karl Rosenfield" taimet odottavat kasvihuoneessa pääsyä omaan paikkaansa.
Lisätäkseni niiden tulevien punaisten kukkasten kontrastia tein tilaukseni Pionien Kodista ja valitsin niiden joukkoon Pionit "My Love" ja "Lollipop".
Osaan jo sielujeni silmin nähdä tuon pionipenkkini kukkaloiston.
Lämmetköön ilmat nopeasti, että pääsen istutushommiin.

Maustekasveja

Ruohosipuli Allium schoenoprasum
Joskus vuosia taaksepäin kasvatin siemenistä pienen alun ja nykyisin ruohosipulia kasvaa niin että saamme koko vuodeksi käyttötarpeet niistä.

Sitä on levitetty muuallekin ja siitä on jaettu tutuille alkuja. Kauneimmillaan se on kukassaan. Yritän muistaa ottaa siitä pakastukseen ajoissa, niin että saan syksymmällä nauttia kukinnasta joita käytän myös kukkakimpuissa.

Sitruunamelissan Melissa officinalis  olen alkujaan ostanut kaupan maustetiskiltä. Koska siitä jäi niin näpsäkkä taimi vielä istutettavaksi, niin maahanhan se jouti.
Vuosi vuodelta se tuottaa satoa aivan yli tarpeen, taikka toisinsanoen en osaa sitä hyödyntää tarpeeksi. Kesän aikana se kasvaa suureksi pensaaksi leikkauksista huolimatta. Se myös siementää ihan itse ja pieniä sitruunamelissa tuppaita ilmaantuu ympäristöön aina aika ajoin.

Siemenistä kasvattamani kiinanruohosipuli Allium tuberosum on myös yksi noista maustekasveistani joita käytän surutta ja paljon. Hiemen valkosipulille maistuvana se sopii niin soppaan, soosiin kuin leivän päälle. Vihreät lehdet ovat hieman lituskaisia.

Miten se jaksaakin kasvaa tuossa maassa joka tuntuu olevan vain yhtä savikkoa. Alussa katoin sitä oljilla ja heinillä mutta kun tuo savi "söi" kaikki katteet, niin sitten sekin on vain jäänyt. Kukkii syksyllä valkoisin terttumaisin kukin. Minulla se on viihtynyt samassa paikassa jo useamman vuoden.