Nyt kukkivat esikot niin maar näyttävästi.
Oli se vaan hyvä että kaivoin niitä liian kuivasta maasta (ja heinikkoisesta) pois ja muutin niitä enemmän näkösälle.

Palkitsivat minut runsaalla kukinnalla.
Toki kukkivat vain hetken, mutta passaa sekin kuin jokin rääppönen muutaman kukan pöheikkö.

Viileät yöt ovat taanneet pitkän kukinnan myös valkovuokoille.

Onneksi tuli tämä vesisade ja pelasti minut kastelulta joka ei koskaan ole samaa kuin luonnon oma anti.

Kesäkukiksi valitsin samettiruusun.
Koska ei ollut aikaa kasvattaa omia, niin pienellä rahallahan noita saa ja paljon enemmän haarovia kuin omat konsaan olisivat olleet.
Minusta kun ei ole pienen taimen katkaisijaksi joka olisi se tae monihaaraiseen kukkavanaan.

Koska tämä kesä tulee olemaan hyvin erilainen, niin valitsin samettiruusun ihan vain sen sadekestävyyden takia.

Ensi vuonna onkin sitten jo ihan toiset kuviot, Millaiset ne sitten ovatkaan, jää nähtäväksi.

Muuten, on sitten etanakesä. Täällä ei kuunaan ole näkynyt tätä määrää etanoita, ei edes sateella.

kasvu alkaa niin yllättäen

On pikkukukkien aikaa.

Joka vuosi se yllättää.
Miten voikaan luonto herätä niin räjähdysmäisesti?
Just oli metreittäin paksua lunta ja nyt ovat koivut suurella hiirenkorvalla.
Metsä tursuaa valkovuokkoja ja pihalla kevätkukat ovat ihanassa kukassa.
Sinisenä mattona kukkii kevätkaihonkukka.

Kaikesta huolimatta...

Kevään viivästyminen antoi minulle aikaa tehdä sitä mitä viime keväänä en ennättänyt tehdä. Nimittäin amppelimansikkani, jotka istutin maahan talven ajaksi kasvihuoneesta, jäivät siihen paikkaansa koko kesäksi.

Inhotti niitä mansikoita syödä kun olivat täynnä rastaan nokan jälkiä ja etanan maistiais reikiä. YÄK!!

Nyt sitten kaivoin ne ylös maasta ja laitoin niitä amppeleihin ja takaisin kasvihuoneeseen. Siellä ovat turvassa, jos nyt enää tuottavat mitään. Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.

Kaupunkiasunnon remppaaminen on vienyt aikaa sen verran paljon, etten ole saanut sen ensimmäistäkään pottia tehnyt tulevaa kasvukautta ajatellen.

Siinä suhteessa erikoinen kevät. Mutta niinhän se on, että aika aikaansa kutakin :)
Kesäkukat hankin sittenkin ostopotteina.
Kyllä se kukkiva kesä niinkin saadaan aikaan.

Alkuja

Lumikello (Galanthus nivalis) 2009 istutettu muutamia.

Hmm... jokin se on - mutta mikä?

Varmaan joku istuttamistani vuokoista. Ant kattoo mikä siitä aikanaan tulee. Nyt juuri on nimi kovin hakusessa. Ehkä olisi pitänyt sittenkin laittaa jokin tikku kertomaan eri lajien nimet. Noh - kyllä tämäkin aikanaan selviää. Istutin 2009 paljon erilaisia sipulikasveja ja tämä on yksi niistä.

Lumi on  sulanut  ympäristöstä - PAITSI - kinokset pohjoispuolella ovat hyvin säästyneet. Levittelen niistä lunta aina aika ajoin, mutta pitää myöntää että se on melko puuduttavaa hommaa.

Haravoinninkin voisi jo aloittaa. 

Avokompostit ovat sulana joten niidenkin käyttöönotto on ajankohtaista.

Esikot

Primula juliae

Julian esikot ovat menestyneet tässä enemmän hiekkapitoisessa maassa. Kaikki taimet on hankittuja taikka lahjoituksena saatuja. Vielä en ole tohtinut niitä itse siemenistä kasvattamaan, mutta eiköhän sekin ole vielä kokeilta.

Paikaksi niille olen valinnut siten, että saavat aika runsaastikin aurinkoa ennen kuin puiden lehdet ne sitten varjostaa. Yrityksenä on pitää ne hengissä (ja jopa lisääntyvän) kuivassa maastossa ilman että niitä säännöllisesti joutuu kastelemaan.

Esikot ovat erikoisen kauniita kukkiessaan.

Tiarella - kauniimpi kuin mikään muu

Tiarella Cordifolia

Oma suosikkini jo vuosien takaa. Kukinta on kuin keijukaiset metsän reunassa.
Olen jakanut sitä moneen paikkaan katsoakseni mikä on sille mieluisin paikka. Nihkeässä maassa se menestyy parhaiten ja kukkii runsaasti. Sen jakaminen innostaa sitä vielä upeampaan kukintaan. Menestyy melko varjoisessa, mutta kosteutta se kaipaa. Leviää herkästi joten sitä on hieman pidettävä silmällä jos haluaa sen pysyvän pienempänä. Matalana kasvina ei koskaan hallitse olemassaolollaan. Sopii hyvin esim. Kuunliljojen kanssa.