On vaan ollut niin kylmää

... ettei kesäkurpitsan alut tykkää yhtään. Nuppuja olisi vaikka kuinka joten nyt vain odottelen hieman kesäisempää ajanjaksoa.
Vettä on tänä kesänä tullut ihan kivasti. Pihapumppua ei ole tarvinnut vielä edes asentaa paikalleen, vaan kaikki veden tarve on tullut tuolta ylhäältä päin.
Muita ei tuo kylmyys ole haitannutkaan. Sitruunamelissa on jo melkein metrin korkuinen pensas ja mitä olen huomannut, niin sen jälkikasvua on ylt ympäriinsä. Joku lude siihen näivertää reikiä.

Kasvihuoneessa  tomaatit (tanskan vienti) vain pullistuvat mukavasti. Ne hankin Saarelman puutarhasta kun tajuntaani meni se, että omat pikkuiset versoni eivät ehkä jouda sadon tuottajaksi.
Olen yrittänyt pitää versokarkulaiset kurissa vaikka muutama siellä salaa on kasvanutkin niin isoksi, että jo ovat nupullaan. Muuten, ystäväni sanoi että jos tuollaisen versokarkurin ottaa ja laittaa ruukkuun juurtumaan niin siitä saa nopeasti uuden taimen. Asiasta piti ottaa selvää :) Aivan kesäkuun alussa otin ostetuista taimista syntyneet karkulaiset talteen ja nyt jo ne kukkivat. Siis se piti ihan kutinsa. Täten tuli todistettua. Vaan minne ne enää mahtuvat, enhän ollut varautunut tähän "lisätuotantoon".
Siemenistä kasvattamani tomaatit ovat myös päässeet siihen ikään että ovat nupullaan. Taidan saada niistä jotain satoa ennen syysmyrskyjä. Muistaisinkohan ensi keväänä laittaa siemenet ajoissa itämään?

Onnistuvat ne sittenkin

Vaikka tämä kesäkurpitsan viljelyni jäi tosi myöhäiseksi, niin jotain satoa sieltä kumminkin on tulossa. Tämän kesän valintani oli tämmöinen keltainen lajike. Aika kaunis.
Kuuman kesän ansioksi voidaan laskea se, että pihassa ei ole ainuttakaan kotiloa taikka etanaa. Linnut (ja siili) ovat hoitaneet ne kaikki pois. Jänniä tyhjiä ja rikottuja lehtokotilon kuoria löytyy aina aika ajoin. On nämä meidän linnut sitten tosi kivoja etanavahteja.

Punainen viinimarja olisi keräyskunnossa juuri nyt. Vaikuttavat hyvin makeilta tänä vuonna. Pääsen niitä keräämään vasta ensi viikolla muiden asioiden mennessä niiden edelle. Pidetään peukkuja ettei rastaat ihan kaikkea vie. Vaikka olenkin kiitollinen niiden etanoiden tuhomaisesta, niin kaikkia marjoja ei tarvitse viedä. Verkkoja en laita sillä yhdessä asutamme tätä tilaa joten kaikki jaetaan myös luonnon eläinten kanssa. Vaikka joskus pitkin hampain ;)