Keltakotakuusama on aivan täynnä nuppuja ja ei tässä mene kuin tovi kunnes saan ihailla niitä.
Tänään haimme siipan kanssa kukkalaatikkoihin väri-iloittelua.
Pelargoniaa niin roikkuvaa kuin pystyssä pysyvää. Sinitähtöstä, josta on tullut minulle joltisenkin suosikkikukka.
Sen vahvana paremmuutena on tuo ettei peurat siitä piittaa tuon taivaallista. Se saa kasvaa aivan rauhassa vaikka vierestä menisi muut kukat parempiin suihin.
Peurat ja kauriit ovat lisääntyneet,
täällä meidän nurkilla, aivan huomattavasti näiden kymmenen vuoden aikana.
Maljaköynnös Mandevilla onkin sitten aivan uusi tuttavuus. En muista omistaneeni sellaista aikaisemmin joten tämä on hyvin mielenkiitoista miten osaan pitää sen yleensäkään hengissä, taikka miten saan sen kukoistamaan kuten olen nähnyt joissakin kukkanäyttelyissä.
Kaunis se ainakin on. Ihanan kiiltävät lehdet ja korea kukka.
Valkovuokkoja nousee koko ajan lisää.
Tämä meidän pihamme/tiluksemme on oikea valkovuokkojen keidas, mikä sopii minulle hyvin.
Valkovuokot ovat kauniita ja kun niitä on paljon niin kuiva metsikkömme antaa vaikutelman rehevästä ympäristöstä.
Tuomi on nupullaan ja avautunee ihan näinä päivinä.
Tuossa sivussa oleva narsissi tuoksuu aivan ihanalta. Aivan kuin jokin hajuvesi.
Mistähän tämäkin on tullut? Olenkohan ihan hankkinut sen sipulina vai miten se on meidän pihaan joutunut?
Olisi varmaan pitänyt pitää jonkinlaista kirjaa tekemisistään. Aivan! Tännehän se olisi pitänyt kirjata, mutta kuitenkin jokin asia jää tekemättä. Harmi.
Pikarililjoja on kukassa. Mutta missä on kaikki valkoiset? Niitä oli viime vuonna muutama, mutta nyt ei ole yhtään. Tylsää :)
Näin tummana se ei oikein tule esiin vielä tummasta maasta.
Lämpökompostoriin talven aikana kertynyttä tuotosta olen levitelly perennoille ja pensaille. Eihän sitä paljoa ole mutta eiköhän ole aika ytyä värkkiä.
