No tulihan niitä sentään vielä vaikka antoivat odottaa.
Toissavuonna niitä laitoin maahan sillä mielellä, että no tässä ne nyt tykkää kasvaa, mutta katin kontit ne mitään viihdy. Periaatteessa tuon paikan pitäisi olla täynnä kukkivaa villitulppaania, vaan ei ole.
Minne ne häviää?
Ei, pitäisi olla vain kiitollinen tästä pienestäkin määrästä.
Jo tässä vaiheessa on kroppa niin tönkkö ja olkapäät kovilla, että saankohan kaikki istutusasiat hoidettua.
Kukkapenkkejä pitäisi tehdä lisää.
Tuonne savimaahan en jaksa kuoppia kaivaa, joten olen ratkaissut sen ongelman tekemällä laudoista kehikkoa ihan vain pönkäämällä niitä tikuilla pystyyn. Sinne sitten multaa ja plantut perään.
Isojen juuripaakkujen siirtely sattuu vaan niin jeevelisti kipeytyneeseen olkapäähän. Sitä pitäisi nyt säästää mutta minkäs teet kun nyt just on oikea aika vaihtaa kukkien paikkaa. Eiku monot soikeaksi ja taas kaivamaan/istuttamaan.
