syksyä ja syksyn värejä

Jos kesä on kaunis kukkaloistolla, niin syksy on upea lehtien värityksessä.
Ei voi kuin ihailla sitä värien määrää jota löytyy kaikkialta, ainakin melkein.

Havukasvit ovat väreissä sitä totista sorttia. Tämä kesä oli antoisa niille. Oli vettä, oli aurinkoakin ja ennen kaikkea ne eivät paahtuneet kuumassa rinteessä. Huomioin sen miten ne ovat kasvaneet kokoa ja tuuheutta. Rääpäleistä on kasvanut vakavasti otettavia havukasveja. Kesällä siskon pihalta muutti myös uusi havukasvi joka sopi joukkoon kuin nappi silmään.

Uusia pensaita

Yllä - kotakuusaman just nuukahtavia kukkasia. Pensaat ovat tosi pikkisiä vielä. Toivottavasti eivät kuulu kauriiden ruokavalioon ;)

Vasemmalla Mustialanhortenisa. Mitähän tästä aikanaan tulee?  Kasvaisi jo huisin isoksi, niin ennättäisin minäkin siitä nauttia eikä vaan jälkipolvi/kauriit. Valitessani tämän pensaan, niin kuva joka sitä esitteli oli vain niin juupelin kaunis.

Vasemmalla. Lumipalloheisi Tämäkin on valittu annetun kuvan perusteella. Toivon sille pitkää ikää ja onnellisia kukintoja. Nyt se ainakin on kovin sievä ja reheväkin.
Kuvien antamissa unelmissa kun on niin kiva elää :)
Vielä on sorvarinpensas josta ei tietty ole kuvaa. Saankohan laittaa näistä ensi kesänä uusia kuvia?
Nämä uudet pensaani ovat tunnetusti peurojen/kauriiden herkkua, mutta salaisesti toivon että juuri nämä saavat elää ja rehoittaa. 


Vasemmalla Hortensiat kun ovat niin kauniita kukkiessaan.


Ehkä tonttimme on hieman varjoisa niille mutta antaa nyt kattoa miten näiden kaikkien pikkisten pensaiden käy. Olisi niin kiva kun saisivat olla rauhassa. Tontti on liian suuri aidattavaksi vain minun kukkasten ja pensaiden takia. (Vaikka salaa sitäkin haaveilen.)

Keltakotakuusama

Keltakotakuusama on nyt mitä ihanin.

Siinä on kukintoja vaikka kuinka paljon. Jösses että tykkään siitä. Oli tosi hyvä hankinta. Mitä sen nyt on minulla ollut, varmaan jotain kolmisen vuotta, ja se on kasvanut hienosti vaikka onkin aika hankalassa paikassa. Talvisin sen päälle ajetaan katolta tulleet lumet ja vähän muitakin painolasteja, Hyvin se vain on niistä selvinnyt vaikka onkin keväällä aika "heikossa hapessa". Eikä tuo maakaan ole nyt sitä suositusten mukaista laatua. Enimmäkseen hiesua ja jonkin verran savea. Kyytipojaksi annan sille kompostin herkkuja näin keväisin, mutta siihen se sitten jääkin.

Nyt kukkii tuomi

Eilen illalla kävin vangitsemassa muutaman muistokuvan tuomen kukista.
Kyllä ne ihan ajassaan ovat tänäkin vuonna. Kukkia vain on enemmän kuin viime vuonna. Tuoksu on mahtavaa, aivan kuin tropiikin kasvit.

Meidän pihapiiriin on kuin varkain kasvanut nuokin tuomet. Ensiksi ne olivat pikkisiä riukuja ja kun selkänsä käänsi, niin ne jo kasvoivat isoiksi puiksi.

Sijaitsevat jotenkin "ei minkään vieressä", joten niitä ei edes huomaa ennenkuin tulee kuinta-aika.

Niitä olisi varmaan pitänyt hieman hoitaa jollakin konstia vaan eipä tullut silloin mieleen. Nyt ne kasvavat ja rehoittavat vain latvuksen puolella. Runko on paljas ja oksaton, Tokihan on koko ajan tulossa uusia tuomen alkuja joista voisi ajan kanssa saada ihan kauniitakin pensasmaisia malleja.
Oliskohan täällä jotenkin liian hämärää niille?

Ostoksia ja huomioita

 Keltakotakuusama on aivan täynnä nuppuja ja ei tässä mene kuin tovi kunnes saan ihailla niitä.

Tänään haimme siipan kanssa kukkalaatikkoihin väri-iloittelua. Pelargoniaa niin roikkuvaa kuin pystyssä pysyvää. Sinitähtöstä, josta on tullut minulle joltisenkin suosikkikukka.
Sen vahvana paremmuutena on tuo ettei peurat siitä piittaa tuon taivaallista. Se saa kasvaa aivan rauhassa vaikka vierestä menisi muut kukat parempiin suihin.
Peurat ja kauriit ovat lisääntyneet,
täällä meidän nurkilla, aivan huomattavasti näiden kymmenen vuoden aikana.

Maljaköynnös Mandevilla onkin sitten aivan uusi tuttavuus. En muista omistaneeni sellaista aikaisemmin joten tämä on hyvin mielenkiitoista miten osaan pitää sen yleensäkään hengissä, taikka miten saan sen kukoistamaan kuten olen nähnyt joissakin kukkanäyttelyissä.

Kaunis se ainakin on. Ihanan kiiltävät lehdet ja korea kukka.

Valkovuokkoja nousee koko ajan lisää.
Tämä meidän pihamme/tiluksemme on oikea valkovuokkojen keidas, mikä sopii minulle hyvin.

Valkovuokot ovat kauniita ja kun niitä on paljon niin kuiva metsikkömme antaa vaikutelman rehevästä ympäristöstä.

Tuomi on nupullaan ja avautunee ihan näinä päivinä.

Tuossa sivussa oleva narsissi tuoksuu aivan ihanalta. Aivan kuin jokin hajuvesi.

Mistähän tämäkin on tullut? Olenkohan ihan hankkinut sen sipulina vai miten se on meidän pihaan joutunut?

Olisi varmaan pitänyt pitää jonkinlaista kirjaa tekemisistään. Aivan! Tännehän se olisi pitänyt kirjata, mutta kuitenkin jokin asia jää tekemättä. Harmi.

Pikarililjoja on kukassa. Mutta missä on kaikki valkoiset? Niitä oli viime vuonna muutama, mutta nyt ei ole yhtään. Tylsää :)

Näin tummana se ei oikein tule esiin vielä tummasta maasta.

Lämpökompostoriin talven aikana kertynyttä tuotosta olen levitelly perennoille ja pensaille. Eihän sitä paljoa ole mutta eiköhän ole aika ytyä värkkiä.

Keijuangervo? Vai onko?

Keijuangervo - "Spirea Japonica"

Tämä pikkuinen angervo oli niitä harvoja kasveja (jos ei lasketa luonnon puita/pensaita/kukkia) joita pihallemme oli jätetty edellisen asukkaan toimesta. Ei täällä mitään puutarhaa ollut entuudestaan, mutta kumminkin jotain ennätin nähdä kun kävimme paikkaa katsomassa. Oli ainakin mahoniaa ja kalliokieloa, mutta ne kaikki oli kaivettu pois ja viety mukana. Surullinen Keijunangero oli vain jätetty paikalleen. Se kuitenkin ilahtui tulostamme ja teki monen monta pientä alkua ympärilleen joten keräsin ne varovasti talteen ja ruukutin muutamaksi vuodeksi. Nyt ne palkitsevat minua kukkimalla kauniisti ja ovat varttuneet sen verran että niitä tulee hieman siirrellä uusiin paikkoihin. 

Virpiangervo

Voikohan olla helpompaa pensasta? Virpiangervomme kasvaa missä vain jos säästyy jänön talttahampailta. Se kukkii kauniisti ja runsaasti ihan kesäkuun alussa. Tuntuu kuin kaikki lentävät hyönteiset rakastaisivat sitä.
Valkoinen väri on kaunis alkukesästä.

Pihan syreenit

Pihasyreeni

Varmaan valkovuokkojen jälkeen minun odotetuin kevätkukkija. Syreenissä kiteytyy kaikki se kesän kaipaus. Valkovuokko on lupaus keväästä ja syreeni on se kesän airut.
Kummatkin värit ovat kauniita. Tontin karuudesta johtuen en ole tohtinut erikoislajikkeita ajatellakkaan (taikka siis olen ajatellut mutta en hankkinut).