Odottavan aika on pitkä ;)

Kinosten levittäminen on päivittäinen bodaustuokio.
Aurinkoisilla paikoilla on jo valkovuokkoja kukassa.

En millään jaksaisi odottaa että luoja ihan itse haihduttaisi talven aikana kinoksiksi keräämämme lumen.
Remontin ja muuttomme takia kasvarissa ei ole oikeastaan mitään tulossa.
Ainoastaan dahliat laitoin purkkeihin. Ihme ja kumma ne ovat osin jo startanneet pieneen kasvuun vaikka vallan unohdin niiden tarkkailun taven aikana. Olisikohan niitä pitänyt kastella? No ne olivat vielä aika pulleita  joten tuskin olivat kärsineet koska mullasta pilkistää jo muutama alku. Yöksi olen peittänyt ne kuplamuovilla etteivät saa kylmää jatkuvien yöpakkasten takia.

Tule aurinko ja sulata meidän kinokset ettei multa murru selkä ja vikuunnu olkapäät, please :)

Viime tipalla

Pikkisen tuli hoppu noiden dahlian juurakoiden kanssa.
Olin kahden vaiheilla siitä että jätänkö maahan vai kaivanko talteen. Lorvimato kuiskutti että joutaavat jäädä maahankin, mutta sitten virkku omatuntoni komensi hommiin.

Nyt minulla on aivan mahtavan kokoiset juurakot kylppärissä kuivahtamassa.
Juurakot ovat aivan täynnä suuria pallukoita enkä nyt oikein tiedä miten minä ne talvettaisin, Jaanko? Annanko vain olla?  Ei, pakko ne on jakaa, Noin tiiviinä varmaan sisus homehtuu. Siis luulisin :)
Valmiina on muovinen astia juurakoita varten ja sinne laitan kompostikuiviketta kunhan nyt saan ne juurakot himena kuivemmiksi.

Viimeisiä kesän päiviä

Dahlia vain jaksaa tehdä uutta kukka. Ei tietoakaan siitä että kohta on syksy.

Hortensia

Nuo keväällä tulleet pienen pienet hortensian taimet tekivät jo jotain kukkaa meidän iloksemme.
Kepeydellään niin kauniita ja värit ovat juuri niitä "minun mieleen" sopivia.

Taas kerran on vain todettava (tylsistymiseen asti), että olisivat kukkineet enemmänkin jos peurat eivät olisi niitä parturoinut niin rankalla kädellä (suulla).

Jos vielä olisi ollut tarjolla muhevampaa maata, niin tiedä miltä tulevaisuudessa voisi tuo paikka näyttää. Nyt vain leikin haavekuvilla tuuheista ja voimakkaista pensaista.

Ja nyt tulle jännät kuvat!! Ei heikkohermoisille.
Olin nimittäin taas kerran täyttämässä kottikärryjä roinalla kun huomasin lastini kuhisevan elämää.

HÄMÄHÄKKEJÄ:

Lukki

Pelottava!

Yllä olevalla lukilla on ihan karseat purentavälineet. Klikkaamalla kuvan saa hieman suuremmaksi.
YÄK! Olin pyörtyä kun latasin kuvan kamerasta koneelleni. Muutenkin inhoan lukkeja, kuuluvat samaan inhokkilajiin kuin vaaksiaisetkin.

Tuossa sivussa oleva hämy löytyi alakerran varastosta.
KÄÄK!! Mikä toi voi olla? Ei tommosia voi olla. Se oli iso ja musta. Pelottava.

Tuli heti mieleen äidin sanonta: "ei saa tappaa mustaa hämähäkkiä, se tuo onnettomuutta taloon". Tai jotain tuollaista se piti sisällään.
Yritimme saada otusta säällisesti ulos, mutta taisi se hieman siinä touhussa vahingoittua. Pidetään peukkuja ettei meitä kohtaa vuosisadan onnettomuus. Sitä kun on ollut ihan tarpeeksi jo entuudestaan.

Dahliat

Oooh!! Miten olen vointu aina jotenkin karsastaa dahliaa.Miksiköhän? Nämähän ovat taivaallisen kauniita. Jos nyt vain muistan, niin otan kyllä juurakot talteen ensi kesää varten. En ole koskaan pahemmin onnistunut talvettaa mitään mutta kokeilla pitää.

Dahlia

Elämäni ensimmäinen Dahlia kukkii! 

On se vain kaunis.

Ostin juurakot kauppareissullani joskus tuossa kevään lähestyessä. Istutin ne ruukkuun kun muutakaan en ymmärtänyt niille tehdä. Toki venyivät kuin oljen korret ja leikkasin ne alas koska semmoiset hontelot eivät varmaan olisi pystyssä pysyneetkään ilman tukea. Kukintahan siinä viivästyi mutta nyt - nyt on kukkaa ja on nuppua. Suorituspaineet tässä vain kasvaa - muistanko ottaa nuo tarpeeksi ajoissa sisälle talvisäilöön. Siihen kumminkin tähtään :)

Hankintoja

Ihan naurattaa itseänikin tämä auringon ja kasvavan lämmön aiheuttama vimma hankkia kaikenmoista pihaan ja puutarhaan.

Olimme siipan kanssa hankkimassa varastohyllyä noita minun kylvöksiä varten. Pakko saada ne lähemmäksi ikkunaa kun (ja jos) alkavat nostaa taimen alkuja mullasta. No niinhän siinä kävi, että ostin jopa Dahlian mukuloita. Elämäni ensimmäiset itse hankkimat dahliat. Eivät ole koskaan kuuluneet suosikkeihin, mutta näin makutottumukset vain muuttuvat. Ei sikseen, miksi myös ostin trumpettikukan siemeniä? Tutkimattomia ovat aivoitukseni ;) Hämmästytin itseni näpelöimässä kukkakuvioisia haroja ja istutuslapioita, kunnes äkkäsin etten todellakaan tarvitse niitä.Kauniitahan ne olivat. Ehkä sitten joskus.  Onhan noita pikkuisia lapioita ja muita apuvälinettä ihan pilvin pimein mutta ei missään nimessä mitään niin söpöä mitä kaupan hyllyistä löysin.

No niin - nyt kokoamaan hyllyä.