Sateiden jälkeistä elämää

Yritän selviytyä peurajärkytyksestäni, mutta se nyt ottaa aikansa.

Vierailut jatkuvat ja näemmä apevalikoima vain laajenee. Nyt on kurssissa pensaat, siis ne uudet pensaat. Ai niin - klematis oli kanssa aika hyvän makuista.
Syököön. Ainakin se on sievä eläin ja jos saan jotain  pyytää niin kerää ne hirvikärpäset mennessäsi. Niitä en tarvitse ;)

Vain kuvapläjäys sormustinkukista. Sade on niitä käsitellyt ja kukintakin alkaa olla lopullaan. Huipuissa on vielä nuppuja.
Kirjavia ei sitten tullut, ainakaan mitään näyttäviä. Vaikka samassa paikassa kasvavatkin, niin kirjavakukkaiset jäivät onnettoman pieniksi.

Sateet tekivät virkistävän vaikutuksen rikkakasveille. Kaksin käsin sai ohdaketta ja leskenlehtiä repiä kärryt väärälleen. Sammakotkin kiittävät sateista mutta niitä etanoita ei sitten ole näkynyt ihmeemmin.

Vihreää

Tätä vihreyttä en vaihtaisi kuunaan pois. En vaihtaisi kevääseen, en syksyyn ja en ainakaan talveen ja lumeen.

Haluaisin pitää aina tämän pihan tällaisenaja juuri tässä vihreän sävyssä. Se on rauhoittava ja se on konstailematon. Täydellinen.

Nyt on alkanut sormustinkukan aika.
Niitä töröttää pystyssä siellä sun täällä. Innostuneena katselen, että mitä värejä tämä vuosi tuo tullessaan.
Viime vuosi olikin melko punavoittoinen mutta nyt vaikuttaa että tästä kesästä tulee valkoisten digitalisten aikaa. Olen yrittänyt muistaa kerätä pois noita normi punaisia ennen kuin siementävät ja oikein antanut valkokirjavien levittäytä ja kyllä se pikkuhiljaa näkyy ainakin osassa tonttia.
Tuossa alla on yksi aika jännä. Alimmat kukat ovat sitä normaalia punervaa mutta jo sitten keskivaiheella niiden nielu onkin kellertävää. Aika jännää!!

Tätä melko valkoista digitalista on aika paljon avaamassa nuppujaan.

Ja eikös nyt olekin trendinä "luonnon kasvit puutarhassa"? Joten annetaan kukkasten vain kukkia ja ollaan niistä onnellisia.

Alla retro linnun pönttö,
Kyllä sitäkin käytiin katsomassa mutta kaikki tipuset vain totesivat ihan liian vanhaksi.

Sormustinkukan aika

Sormustinkukka; Digitalis purpurea

Sormustinkukka ei erikoisemmin välitä siitä minne kukkapenkki on rakennettu, vaan ilmaantuu onnelisena just sinne minne parhaakseen katsoo kasvaa. Ihan kiva niin, ei siinä mitään.

Nyt onkin paras kukinta meneillään. Katselee sitä minne vain niin aina jossain töröttää sormustinkukkia. Milloin isompia, milloin pienempiä. Pääsääntöisesti ovat täällä tuollaisi punertavanlilahtavia. Joitakin valkoisia ja sitten näitä minun lemppareita valkoisen oloisia lilahtavilla pilkuilla. Kyllä se on vaan kaunis.

Nyt muistin merkata ne varret joista aion kerätä siemenet talteen. Komeimmat varret, suurimmat kukat ja mieluusti juuri näitä vaaleita.
Joskus ihmetyttää että miten nuo jotkut siemenet ovat kulkeutuneet niinkin kaukaksi piha-alueelta. Jonkun on pitänyt ne sinne kiikuttaa. Olisikohan muurahaiset oleet asialla? Mene - tiedä!