Odottavan aika on pitkä ;)

Kinosten levittäminen on päivittäinen bodaustuokio.
Aurinkoisilla paikoilla on jo valkovuokkoja kukassa.

En millään jaksaisi odottaa että luoja ihan itse haihduttaisi talven aikana kinoksiksi keräämämme lumen.
Remontin ja muuttomme takia kasvarissa ei ole oikeastaan mitään tulossa.
Ainoastaan dahliat laitoin purkkeihin. Ihme ja kumma ne ovat osin jo startanneet pieneen kasvuun vaikka vallan unohdin niiden tarkkailun taven aikana. Olisikohan niitä pitänyt kastella? No ne olivat vielä aika pulleita  joten tuskin olivat kärsineet koska mullasta pilkistää jo muutama alku. Yöksi olen peittänyt ne kuplamuovilla etteivät saa kylmää jatkuvien yöpakkasten takia.

Tule aurinko ja sulata meidän kinokset ettei multa murru selkä ja vikuunnu olkapäät, please :)

Kasvarissa tapahtuu

Tadaa - luukut avautuvat.

Selvä kevään merkki!!

Satuin olemaan kotosalla, kun huomasin että kasvarin kattoluukut olivat avautuneet.
Nopea visiitti sinne kertoi että lämpötila kasvihuoneessa oli kivunnut jonkilaisiin lukemiin, ja että hätäiset luukut olivat ylireagoineet tilanteeseen.
Ei niitä todellakaan olisi tarvinnut avata :)

Kävin levittämässä lunta laatikoihin ja purkkeihin.

Mulla on sinne taltioituna muutama kasvi talvelta suojaan. Nyt on kyllä ollut sellaisia pakkasia öisin, että pelkään niiden paleltuneen. Elän kuitenkin toivossa ja peukutan niiden puolesta.

Vihdoinkin aurinkoa

Tuntuu kun aurinkoa ei olisi kuukausiin näkynyt mutta nyt olen saanut todistaa että se on vielä olemassa.

Kodin kukkaset ovat jotenkin selvinneet tähän saakka ilmankin, mutta heti näkee niissä ilahtumisen merkkejä näistä pienistäkin säteistä.

Ihme ja kumma kun tuo banaani on selvinnyt tänne saakka. Uutta lehteä pukkaa nyt vauhdilla vaikka ne nyt ovatkin melko pieniä.
Maljaköynnös on sitten asia erikseen. Se on hengissä mutta aika surkean oloinen.
Kissus puolestaan ei ole moinaskaan tästä pimeydestä.

Kait se olisi kohtapuoleen aika katsastaa niille suuremmat purkit ja uusi multakin.
Noh - siihen on vielä aikaa :)

Haaste vastaanotettu :)

Yllätyksekseni sain haasteen Vain tuoksua mintun ja ruusun blogista. 

Yritän täyttää minulle annetun haasteen, vaikka pitää sanoa että se on vaikea koska en ole tunnustautunut erikoisen innokkaaksi joulun ystäväksi. Kun lapset kasvoivat ja koti hiljeni, niin joulun fiilis muuttui aika radikaalisti.
Mitä enemmän tulee vuosia lisää sen hiljaisemmiksi joulut käyvät.


Lempijoulukukka..
Jos joulua ajattelen, niin siihen kuuluu paljon kukkia.
Eiköhän kuitenkin valintani joulukukasi olisi punainen joulutähti. 

Joululaulu joka virittää joulutunnelmaan..
Sylvian joululaulu


Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan.

Tämä joululaulu on niin masentava ja raskas sanoineen mutta siinä on jotain. Ehkä se melodia taikka joku muu. Mene tiedä.

Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä..
Koristelu, se se on. Sen teen aina vaikkakin vuosien myötä olen keventänyt koristeiden määrää niihin ehdottomasti jouluun kuuvuviin tonttuihin.
Joulukuusikin on siirtynyt pihan koristeeksi jossa se saa aivan vapaasti pudotella neulasiaan.

Joulun tuoksu..
Piparkakku. Piparkakun tuoksu. Se jos mikä tuo joulun tuoksun kotiin ja antaa kivan fiiliksen.

Palmun katveessa

Nämä eivät nyt kuulu pihapiriini, mutta koska kaikki on täällä niin ruskean nahkeaa ei niistä kivoja kuvia saakkaan.
Nämä otin reissulta Aurinkorannikolta.
Palmut aina sykähdyttävät mahtipontisuudellaan. Munkkipapukaijoilla oli pesän rakennusta meneillään ja hyvin monisanaisesti keskustelivat minne materiaalia laitetaan.
Kanariantaatelissa nuo kimeäänisesti ruokailivat ja pudotteliavt taateleita tahmeaksi massaksi maahan.

Yritin suppealla kasviston tunnistuksella nimetä näkemiäni ja jotain tuttuakin löysin.
Ajattelin laittaa niistä myös kuvia tänne niin saan ehkä avitusta oikeaan nimistöön. Siis asia on työn alla :)

Viime tipalla

Pikkisen tuli hoppu noiden dahlian juurakoiden kanssa.
Olin kahden vaiheilla siitä että jätänkö maahan vai kaivanko talteen. Lorvimato kuiskutti että joutaavat jäädä maahankin, mutta sitten virkku omatuntoni komensi hommiin.

Nyt minulla on aivan mahtavan kokoiset juurakot kylppärissä kuivahtamassa.
Juurakot ovat aivan täynnä suuria pallukoita enkä nyt oikein tiedä miten minä ne talvettaisin, Jaanko? Annanko vain olla?  Ei, pakko ne on jakaa, Noin tiiviinä varmaan sisus homehtuu. Siis luulisin :)
Valmiina on muovinen astia juurakoita varten ja sinne laitan kompostikuiviketta kunhan nyt saan ne juurakot himena kuivemmiksi.

syksyä ja syksyn värejä

Jos kesä on kaunis kukkaloistolla, niin syksy on upea lehtien värityksessä.
Ei voi kuin ihailla sitä värien määrää jota löytyy kaikkialta, ainakin melkein.

Havukasvit ovat väreissä sitä totista sorttia. Tämä kesä oli antoisa niille. Oli vettä, oli aurinkoakin ja ennen kaikkea ne eivät paahtuneet kuumassa rinteessä. Huomioin sen miten ne ovat kasvaneet kokoa ja tuuheutta. Rääpäleistä on kasvanut vakavasti otettavia havukasveja. Kesällä siskon pihalta muutti myös uusi havukasvi joka sopi joukkoon kuin nappi silmään.

Kasvari vetäytyy talviunille

Ei kasvari vielä mikään tyhjä ole. Kaukana siitä.
Onhan siellä vielä viinirypäle purkissaan. Sain sen lahjaksi esikoiseltani. Kuten sain komean kääpiömännynkin. Kumpaisenkin olen majoittanut kasvihuoneeseen odottamaan ensi vuotta. Missä sitten kasvavatkin.

Amppeliharsot siirsin jo aikaa sitten kasvihuoneeseen ja ne saivat aivan uuden kukinnan, joka tosin nyt on ohi. Maljaköynnös on myös odottamassa sisätiloihin pääsyä.
Tomaatit on kaivetty juurineen ylös laatikoista. Ei ne minun istuttamat kunnolla ehtineet kypsyä, mutta niitä nyt yritetään saada punaposkisiksi keittiön ikkunan ääressä.
Chili pääsi myös sisätiloihin ja nyt se kukkii into pinkeenä. Kohta on uutta satoa taas tarjolla. Miksiköhän kasvatan ja hellin tuota pikkuista chilipensastani kun en edes liiemmin pidä chilistä. Noh - ehkä vain harjoittelen pitämään. Kaippa se vanhallakin voi makuaisti oppia uutta??

sitä sun tätä

Kompostointi on nyt kova sana.
Kuihtuvaa materiaalia löytyy kottikärry kaupalla, jos vaan sitä ennättäisi sateiden välissä kärrätä.

Eilen aamulla sademittari näytti 38 mm joka on aika lähellä viime kesän ennätystä.

Kasvihuoneesta olen poistanut kaikki tomaatin varret ja kerännyt talteen ämpärillisen pieniä vihreitä tomaatteja. Ne ovat nyt tuossa keittiössä punertumassa, jos se nyt vain on onnistuu.

Ajattelin siirtää kasvariin ne kesäkukat jotka vielä ovat jotenkin voimissaan. Jos vaikka jotenkin saisin pidennettyä tuota kesää kasvarin avulla. Kesäkukat noin muuten selvisi tästä kesästä esimerkillisen hyvin, ilmeisesti johtuen viileämmästä ilmasta. Juuret eivät ihan palaneet puhki purkeissaan.

Muuten olen aika toimeton mitä tulee pihapuuhiin. Omenat on kerätty vaikka niitä ei nyt mitenkään rutkasti ollut, koska yksi onhonen puu kaatui omenien painosta, vaikka olin sitä yrittänyt tukeakin. Ilmeisesti en tarpeeksi kumminkaan. Se oli juuri se puu jota jänöt pääsivät talvella järsimään. Ei sillä olisi elinmahdollisuutta ollutkaan. Oli aivan laho vaurioituneista kohdista. Surku :(

Pihalla kukkii dahliat ja jopa cannakin on vielä kukassa, Tai noh - paremminkin voisi sanoa että siinä ainoassa kukassa minkä se nyt sitten teki.

Nyt pitäisi ruveta miettimään mitä tekisin ensi vuonna toisin ja mikä olisi oleellista.
Sen olen nyt päättänyt että mitään uutta perennaa en aio hankkia, näissäkin on riittänyt ihan tarpeeksi puuhaa. Kesäkukat ovat olleet se eniten työllistävä juttu. Mitäs jos istuttaisi kaikki suoraan maahan ja jättäisi purkituksen kokonaan pois. Ne viihtyvät paljon paremmin maassa jossa juuret on kuumuudelta suojassa ja kastelukin luontuu melkein vain luonnon voimin. Taitaa kuulostaa ihan vain laiskuudelta ;)

Viimeisiä kesän päiviä

Dahlia vain jaksaa tehdä uutta kukka. Ei tietoakaan siitä että kohta on syksy.

Hortensia

Nuo keväällä tulleet pienen pienet hortensian taimet tekivät jo jotain kukkaa meidän iloksemme.
Kepeydellään niin kauniita ja värit ovat juuri niitä "minun mieleen" sopivia.

Taas kerran on vain todettava (tylsistymiseen asti), että olisivat kukkineet enemmänkin jos peurat eivät olisi niitä parturoinut niin rankalla kädellä (suulla).

Jos vielä olisi ollut tarjolla muhevampaa maata, niin tiedä miltä tulevaisuudessa voisi tuo paikka näyttää. Nyt vain leikin haavekuvilla tuuheista ja voimakkaista pensaista.

Ja nyt tulle jännät kuvat!! Ei heikkohermoisille.
Olin nimittäin taas kerran täyttämässä kottikärryjä roinalla kun huomasin lastini kuhisevan elämää.

HÄMÄHÄKKEJÄ:

Lukki

Pelottava!

Yllä olevalla lukilla on ihan karseat purentavälineet. Klikkaamalla kuvan saa hieman suuremmaksi.
YÄK! Olin pyörtyä kun latasin kuvan kamerasta koneelleni. Muutenkin inhoan lukkeja, kuuluvat samaan inhokkilajiin kuin vaaksiaisetkin.

Tuossa sivussa oleva hämy löytyi alakerran varastosta.
KÄÄK!! Mikä toi voi olla? Ei tommosia voi olla. Se oli iso ja musta. Pelottava.

Tuli heti mieleen äidin sanonta: "ei saa tappaa mustaa hämähäkkiä, se tuo onnettomuutta taloon". Tai jotain tuollaista se piti sisällään.
Yritimme saada otusta säällisesti ulos, mutta taisi se hieman siinä touhussa vahingoittua. Pidetään peukkuja ettei meitä kohtaa vuosisadan onnettomuus. Sitä kun on ollut ihan tarpeeksi jo entuudestaan.

Sataa, sataa ropisee...

Taaskaan ei tarvitse kastella kukkasia, ei nurmikkoakaan.

Vettä on tullut aika tuhti määrä. Toissa yönä oli sademittarissa 32 mm vettä. Aika paljon noin yhden yön saldoksi.

Tänään sateen lomassa olen saanut perattua raparperipenkin ja muutakin kuivumassa olevaa joutessani kippasin kottikärryihin. Pari lastillista keräsin kompostoitavaa ja sitten taas sisälle sadetta pitämään.

Alkaa tämä pihan hoitaminen jo jotenkin jäädä syyslevolle. Kunnes alkaa taas haravointi ja muu syyshomma.

Pihalta ja kasvihuoneesta

Niin se kesä vain jotenkin hiipuu loppuaan kohden. Tänään on ripsutellut vettä ja taivas ollut hyvin synkkän harmaa. Lämmintä on kuitenkin ollut kiitettävästi.

Kuvia olen napsinut viikon aikana.

Punaiset ja ne lyhyemmät liljat (joita peura ei huomannut) pääsivät kukkimaan ja niissä on ihana tuoksu.
Päivänliljojakin kukkii hennon keltaisena.

 Valkoalpi on tänä vuonna hyvin rehevä ja kukkia on paljon korkeiden varsien päässä. Kyllä se on kaunis ja jotenkin niin kaino.

Ja ne mun kasvattamat samettiruusut !!!!!
Niistä vasta pensaita kasvoikin. Kukkia on ihan hirvittävästi vaikka kukinta alkoikin näin myöhään.

Toinen sortti samettiruusuja näyttää nyt jotenkin niin vaatimattomalta sen rinnalla.

Kasvihuoneessa kukoistaa perheen kotilemmikki. Banaani! En kuunaan olisi uskonut että se edes selviää tavallisessa huoneoloissa talven yli ja nyt tämä pikkinen banaani on kasvanut vantteraksi banaaniksi. Samoin se on kasvattanut kolme pikkiriikkistä banaanin alkua juurelleen. Voi kuinka somaa :)

Vierressä vielä daalia kukassa.

Viivästyneet daaliat ;)

Tämän kesän ihka ensimmäinen pioni on vihdoinkin avautunut. Daaliallani ei ole nimeä koska ostin sellaisen sekapussin jossa oli vaalenapunaista sekoitusta ilman sen kummempaa selitystä sorteista :)

Mutta nyt kukkii (vasta) ensimmäinen. Aika reilusti myöhässä mutta haittaneeko tuo.
Kukka on kuin peruukki ja kamalan korkealla. Kuvaa piti oikein kurottamalla ottaa.
Muut (ja pienemmät daaliat) ovat vielä vaiheessa. Nuput ovat avautumassa ja toivottavasti ehtivät valmiiksi ennen halloja.
Jotenkin olen aika polleva, koska näiden juurakot olen ihan itse talvettanut varastossa. Ja ne selvisivät ihan kaikki.
Kuvat ovat aikajärjestyksessä. Miten niin pienestä nupusta voi tulla noin iso kukka ja miten kuunaan se pystyy kukkaansa kantamaan?

Samettiruusuni

Näin siinä vain joskus käy. En siis ymmärtänyt lukemaani vaan elin pää pilvissä.
Istuttamani samettiruusun siemenet itivät niin kuin oppikirjoissa sanotaan ja kaikista tuli alkuja.
Jätin ymmärtämättä mitä pussin kyljessä luki ja elin vain siinä luulossa että saman pituisiahan näistä tulee. Juu juu! Pieleen voi mennä näinkin yksinkertainen asia. Toinen oli just sen mitä pussi kertoi n. 40 cm mutta miten olikaan sen toisen laita. Kasvoi jotain simppelisti tuplat enemmän.
Istutin ne vierekkäin ja nyt minulla on pensasmainen samettiruusu joka hukuttaa massallaan sitä pienempää.

Niin ja ne kukkivat vasta NYT!!

Siinäkin kasvatusvaiheessa tapahtui moka. Sitä sanotaan ylilannoittamiseksi. Niinpä. Ihmisenä joka ani harvoin lannoittaa mitään eikä ymmärrä lannoituksen saloja pitäisi jättää niiden käyttö viisaammilleen.
Normaalista saan samettiruusuista nauttia heinäkuun alusta mutta nyt on niin rehevää puskaa jotka ovat vasta saaneet ensimmäiset kukkansa auki. Noh - on ne tietty isoja mutta...

Osaisinko ensi vuonna toimia toisin?

Tuossa sivussa on kuva kukkavanojen kokoerosta :) Juu - aikamoinen ero.

Mutta nyt on syksyksi hieman väriä kun muut kukat alavat olla jo melko ränsistyneen näköisiä.

Jaloangervot

Jaloangervot tykästyivät uuteen paikkaansa ja ovat kukkineet hurjasti paljon paremmin. Tietty sateinen kesäkin on avittanut asiaa.

Nämä ovat kuin kesäisiä hattaroita.
Monien pikku öttiäisen suosiossa :)