Viiniköynnös

Ruhtinaallinen sato.

Ylläri, ylläri!

Pojaltani saatu viiniköynnös tuottaa julmettua satoa :)

Taidan saada muutaman rypäleen aivan omaa tuotantoa. Jee!!

Tuskin kumminkaan pääsen suunnittelemaan ihka  omaa Oktoberfestiä omalle pihalle, mutta ant kattoo ensi vuoteen. Silloin jo olisi syytä kutsua suku kokoon rypäleiden survomiseen.

Koska elämässäni tapahtuu huima muutos kaupunkilaistumisen myötä, niin tämän olen ajatellut ottaa mukaani parvekeviljelyyn.

Ai - on tuomittu epäonnistumaan? Mutta yrittänyttä ei laiteta, sanoo vanha sananlasku. Jospa kumminkin kokeilen ;)

Lusmuilua

Rosan värisiä pihan kukkasia.

Tähän saakka on pihan kukkaset saaneet selvitä ilman suurempaa huolenpitoa. Ihmeen hyvin ovat selvinneetkin. Olen aivan ihmeissäni niiden tarmokkuudesta ja kyvystä selvitä rikkakasvien kanssa.
Toki olen jotain yrittänyt tehdäkin aina ajan salliessa, mutta aika vähäsitä se minun tekeminen on ollut. Enimmäkseen olen vain ottanut niistä kuvia.
Tässä pikkuinen pläjäys kuvatuista.

Nyt kukkivat esikot niin maar näyttävästi.
Oli se vaan hyvä että kaivoin niitä liian kuivasta maasta (ja heinikkoisesta) pois ja muutin niitä enemmän näkösälle.

Palkitsivat minut runsaalla kukinnalla.
Toki kukkivat vain hetken, mutta passaa sekin kuin jokin rääppönen muutaman kukan pöheikkö.

Viileät yöt ovat taanneet pitkän kukinnan myös valkovuokoille.

Onneksi tuli tämä vesisade ja pelasti minut kastelulta joka ei koskaan ole samaa kuin luonnon oma anti.

Kesäkukiksi valitsin samettiruusun.
Koska ei ollut aikaa kasvattaa omia, niin pienellä rahallahan noita saa ja paljon enemmän haarovia kuin omat konsaan olisivat olleet.
Minusta kun ei ole pienen taimen katkaisijaksi joka olisi se tae monihaaraiseen kukkavanaan.

Koska tämä kesä tulee olemaan hyvin erilainen, niin valitsin samettiruusun ihan vain sen sadekestävyyden takia.

Ensi vuonna onkin sitten jo ihan toiset kuviot, Millaiset ne sitten ovatkaan, jää nähtäväksi.

Muuten, on sitten etanakesä. Täällä ei kuunaan ole näkynyt tätä määrää etanoita, ei edes sateella.

kasvu alkaa niin yllättäen

On pikkukukkien aikaa.

Joka vuosi se yllättää.
Miten voikaan luonto herätä niin räjähdysmäisesti?
Just oli metreittäin paksua lunta ja nyt ovat koivut suurella hiirenkorvalla.
Metsä tursuaa valkovuokkoja ja pihalla kevätkukat ovat ihanassa kukassa.
Sinisenä mattona kukkii kevätkaihonkukka.

Pikkunarsissit kukkivat

Pikkunarsissit

Nämä ihanaiset pikkukukkaiset narsissit ovat alkujaan kaupasta hankittuja pääsiäisen koristeita joita olen siirtänyt ylikukkineina kukkapenkkeihin.

Tänä vuonna ne yllättivät hienolla kukinnolla.

Ei sikseen, on tuolla kukkapenkissä joulun hyasintitkin, joissa oli jotain kukintaa viime keväänä. Tosin hyvin paljon vaatimattomampana. Mitä nyt muutama kukka vanassa.

Saas nähdä miten tänä keväänä käy vai käykö mitenkään.

Kevään ensimmäinen punkki tavattu puntun lahkeesta.

Kaikesta huolimatta...

Kevään viivästyminen antoi minulle aikaa tehdä sitä mitä viime keväänä en ennättänyt tehdä. Nimittäin amppelimansikkani, jotka istutin maahan talven ajaksi kasvihuoneesta, jäivät siihen paikkaansa koko kesäksi.

Inhotti niitä mansikoita syödä kun olivat täynnä rastaan nokan jälkiä ja etanan maistiais reikiä. YÄK!!

Nyt sitten kaivoin ne ylös maasta ja laitoin niitä amppeleihin ja takaisin kasvihuoneeseen. Siellä ovat turvassa, jos nyt enää tuottavat mitään. Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.

Kaupunkiasunnon remppaaminen on vienyt aikaa sen verran paljon, etten ole saanut sen ensimmäistäkään pottia tehnyt tulevaa kasvukautta ajatellen.

Siinä suhteessa erikoinen kevät. Mutta niinhän se on, että aika aikaansa kutakin :)
Kesäkukat hankin sittenkin ostopotteina.
Kyllä se kukkiva kesä niinkin saadaan aikaan.

... ja odotus palkitaan

Vihdoinkin!!!

Ikuisuudelta tuntuvan odottelun jälkeen olen iki-ihastunut kun saan katsella suttuisen näköisestä maasta nousevaa kukintaa. Olkoon se nyt mitä tahansa muuta kuin lunta.

Haravat ovat toimineet ahkerasti. Ihme jos eivät taivu mutkalle ahkerassa käytössä.
Jokainen nivel tuntee eilen tehdyn työn. Ja haravointi vain jatkuu (muuttuakseen sitten nurmikon leikkuuseen).
Mutta on se sen väärti.

Lämpökompostoriin tein osittaisen tyhjennyksen ja tuotos meni kukkapenkkiin.

Siellä on jo liljat ja unikot hyvässä kasvussa. Raparperia ei kait kannata mainita sillä sehän on jo vauhdissa ennen lumen sulamista. Ihan oudon näköisenä punaisin palluroin. Hauskan näköisiä mustassa maassa :)

Odottavan aika on pitkä ;)

Kinosten levittäminen on päivittäinen bodaustuokio.
Aurinkoisilla paikoilla on jo valkovuokkoja kukassa.

En millään jaksaisi odottaa että luoja ihan itse haihduttaisi talven aikana kinoksiksi keräämämme lumen.
Remontin ja muuttomme takia kasvarissa ei ole oikeastaan mitään tulossa.
Ainoastaan dahliat laitoin purkkeihin. Ihme ja kumma ne ovat osin jo startanneet pieneen kasvuun vaikka vallan unohdin niiden tarkkailun taven aikana. Olisikohan niitä pitänyt kastella? No ne olivat vielä aika pulleita  joten tuskin olivat kärsineet koska mullasta pilkistää jo muutama alku. Yöksi olen peittänyt ne kuplamuovilla etteivät saa kylmää jatkuvien yöpakkasten takia.

Tule aurinko ja sulata meidän kinokset ettei multa murru selkä ja vikuunnu olkapäät, please :)

Kasvarissa tapahtuu

Tadaa - luukut avautuvat.

Selvä kevään merkki!!

Satuin olemaan kotosalla, kun huomasin että kasvarin kattoluukut olivat avautuneet.
Nopea visiitti sinne kertoi että lämpötila kasvihuoneessa oli kivunnut jonkilaisiin lukemiin, ja että hätäiset luukut olivat ylireagoineet tilanteeseen.
Ei niitä todellakaan olisi tarvinnut avata :)

Kävin levittämässä lunta laatikoihin ja purkkeihin.

Mulla on sinne taltioituna muutama kasvi talvelta suojaan. Nyt on kyllä ollut sellaisia pakkasia öisin, että pelkään niiden paleltuneen. Elän kuitenkin toivossa ja peukutan niiden puolesta.

Vihdoinkin aurinkoa

Tuntuu kun aurinkoa ei olisi kuukausiin näkynyt mutta nyt olen saanut todistaa että se on vielä olemassa.

Kodin kukkaset ovat jotenkin selvinneet tähän saakka ilmankin, mutta heti näkee niissä ilahtumisen merkkejä näistä pienistäkin säteistä.

Ihme ja kumma kun tuo banaani on selvinnyt tänne saakka. Uutta lehteä pukkaa nyt vauhdilla vaikka ne nyt ovatkin melko pieniä.
Maljaköynnös on sitten asia erikseen. Se on hengissä mutta aika surkean oloinen.
Kissus puolestaan ei ole moinaskaan tästä pimeydestä.

Kait se olisi kohtapuoleen aika katsastaa niille suuremmat purkit ja uusi multakin.
Noh - siihen on vielä aikaa :)

Haaste vastaanotettu :)

Yllätyksekseni sain haasteen Vain tuoksua mintun ja ruusun blogista. 

Yritän täyttää minulle annetun haasteen, vaikka pitää sanoa että se on vaikea koska en ole tunnustautunut erikoisen innokkaaksi joulun ystäväksi. Kun lapset kasvoivat ja koti hiljeni, niin joulun fiilis muuttui aika radikaalisti.
Mitä enemmän tulee vuosia lisää sen hiljaisemmiksi joulut käyvät.


Lempijoulukukka..
Jos joulua ajattelen, niin siihen kuuluu paljon kukkia.
Eiköhän kuitenkin valintani joulukukasi olisi punainen joulutähti. 

Joululaulu joka virittää joulutunnelmaan..
Sylvian joululaulu


Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan.

Tämä joululaulu on niin masentava ja raskas sanoineen mutta siinä on jotain. Ehkä se melodia taikka joku muu. Mene tiedä.

Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä..
Koristelu, se se on. Sen teen aina vaikkakin vuosien myötä olen keventänyt koristeiden määrää niihin ehdottomasti jouluun kuuvuviin tonttuihin.
Joulukuusikin on siirtynyt pihan koristeeksi jossa se saa aivan vapaasti pudotella neulasiaan.

Joulun tuoksu..
Piparkakku. Piparkakun tuoksu. Se jos mikä tuo joulun tuoksun kotiin ja antaa kivan fiiliksen.

Palmun katveessa

Nämä eivät nyt kuulu pihapiriini, mutta koska kaikki on täällä niin ruskean nahkeaa ei niistä kivoja kuvia saakkaan.
Nämä otin reissulta Aurinkorannikolta.
Palmut aina sykähdyttävät mahtipontisuudellaan. Munkkipapukaijoilla oli pesän rakennusta meneillään ja hyvin monisanaisesti keskustelivat minne materiaalia laitetaan.
Kanariantaatelissa nuo kimeäänisesti ruokailivat ja pudotteliavt taateleita tahmeaksi massaksi maahan.

Yritin suppealla kasviston tunnistuksella nimetä näkemiäni ja jotain tuttuakin löysin.
Ajattelin laittaa niistä myös kuvia tänne niin saan ehkä avitusta oikeaan nimistöön. Siis asia on työn alla :)

Viime tipalla

Pikkisen tuli hoppu noiden dahlian juurakoiden kanssa.
Olin kahden vaiheilla siitä että jätänkö maahan vai kaivanko talteen. Lorvimato kuiskutti että joutaavat jäädä maahankin, mutta sitten virkku omatuntoni komensi hommiin.

Nyt minulla on aivan mahtavan kokoiset juurakot kylppärissä kuivahtamassa.
Juurakot ovat aivan täynnä suuria pallukoita enkä nyt oikein tiedä miten minä ne talvettaisin, Jaanko? Annanko vain olla?  Ei, pakko ne on jakaa, Noin tiiviinä varmaan sisus homehtuu. Siis luulisin :)
Valmiina on muovinen astia juurakoita varten ja sinne laitan kompostikuiviketta kunhan nyt saan ne juurakot himena kuivemmiksi.

syksyä ja syksyn värejä

Jos kesä on kaunis kukkaloistolla, niin syksy on upea lehtien värityksessä.
Ei voi kuin ihailla sitä värien määrää jota löytyy kaikkialta, ainakin melkein.

Havukasvit ovat väreissä sitä totista sorttia. Tämä kesä oli antoisa niille. Oli vettä, oli aurinkoakin ja ennen kaikkea ne eivät paahtuneet kuumassa rinteessä. Huomioin sen miten ne ovat kasvaneet kokoa ja tuuheutta. Rääpäleistä on kasvanut vakavasti otettavia havukasveja. Kesällä siskon pihalta muutti myös uusi havukasvi joka sopi joukkoon kuin nappi silmään.

Kasvari vetäytyy talviunille

Ei kasvari vielä mikään tyhjä ole. Kaukana siitä.
Onhan siellä vielä viinirypäle purkissaan. Sain sen lahjaksi esikoiseltani. Kuten sain komean kääpiömännynkin. Kumpaisenkin olen majoittanut kasvihuoneeseen odottamaan ensi vuotta. Missä sitten kasvavatkin.

Amppeliharsot siirsin jo aikaa sitten kasvihuoneeseen ja ne saivat aivan uuden kukinnan, joka tosin nyt on ohi. Maljaköynnös on myös odottamassa sisätiloihin pääsyä.
Tomaatit on kaivetty juurineen ylös laatikoista. Ei ne minun istuttamat kunnolla ehtineet kypsyä, mutta niitä nyt yritetään saada punaposkisiksi keittiön ikkunan ääressä.
Chili pääsi myös sisätiloihin ja nyt se kukkii into pinkeenä. Kohta on uutta satoa taas tarjolla. Miksiköhän kasvatan ja hellin tuota pikkuista chilipensastani kun en edes liiemmin pidä chilistä. Noh - ehkä vain harjoittelen pitämään. Kaippa se vanhallakin voi makuaisti oppia uutta??