Oli se vaan hyvä että kaivoin niitä liian kuivasta maasta (ja heinikkoisesta) pois ja muutin niitä enemmän näkösälle.
Palkitsivat minut runsaalla kukinnalla.
Toki kukkivat vain hetken, mutta passaa sekin kuin jokin rääppönen muutaman kukan pöheikkö.
Viileät yöt ovat taanneet pitkän kukinnan myös valkovuokoille.
Onneksi tuli tämä vesisade ja pelasti minut kastelulta joka ei koskaan ole samaa kuin luonnon oma anti.
Koska ei ollut aikaa kasvattaa omia, niin pienellä rahallahan noita saa ja paljon enemmän haarovia kuin omat konsaan olisivat olleet.
Minusta kun ei ole pienen taimen katkaisijaksi joka olisi se tae monihaaraiseen kukkavanaan.
Koska tämä kesä tulee olemaan hyvin erilainen, niin valitsin samettiruusun ihan vain sen sadekestävyyden takia.
Ensi vuonna onkin sitten jo ihan toiset kuviot, Millaiset ne sitten ovatkaan, jää nähtäväksi.
Muuten, on sitten etanakesä. Täällä ei kuunaan ole näkynyt tätä määrää etanoita, ei edes sateella.
Voi miten kauniita esikoita! Ja mun sydäntä lämmittää tuo lintukoriste ja tietty samettikukat ;) Miten ne jaksaakin kukkia koko kesän...
VastaaPoistaSammarit on ihania - viime vuonna en vielä ymmärtänyt niiden päälle ja nyt mulla on niitä oikeen kunnolla. Sulla taisi olla aiemmin kuvaa vähän eksoottisemman värisistä sammareista? Mä lähden nyt uudelle tutkimusmatkalle sun blogiin!
VastaaPoistaTulin valkoalpin perässä tänne ja sulla onkin kaikkea ihanaa muutakin!
VastaaPoista