Peurat ja niiden tihutyöt

Ne on täällä taas. Peura/peurat ovat vierailleet pihassa jo useamman kerran. Kuunliljat on osittain jo lyhennetty ja nyt alkaa olla liljojen nuput kurssissa. Kyllä sapettaa.
Paljoa en pyyä, mutta pysykää poissa. Eikö siellä niityillä ole teille sopivaa ravintoa. Pakkoko mun kukkia on syödä.

Kasvihuoneessa on vielä istutettavaa.
Minne nää laittaisin? Olisiko näidenkin kohtalo peuran ravintoketjussa?

Värinokkonen on minulle melkein kuin perinnekasvi. Äitini niitä kasvatti aikoinaan ja siitä varmaan jäänyt rakkaus niitä kohtaa. Ovathan ne tavallaan muisto menneisyydestä.

Muuten - tomaatit ovat jo hurjan isoja :)

Tuo ainut klematis jonka omistan on hurahtanut kokoonsa aivan kuin salaa. Se poloinen paleltui maata myöden mutta ei aikaakaan kun se on saanut nuput kannettavakseen. Pionien jälkeen tuo on susikkejani.

Kun perustaa kukkapenkkiä tms. niin harvemmin niistä tulee juuri sellaista kuin päässään tuumaa. Ne eivät pysy kuosissaan ja ryntäävät heti täyttämään muitakin alueita.
Tämä on se aika kesästä kun kaikki rehoittaa ja vaikuttaa ettei missään enää ole järjestystä.
Jo aikaa sitten lopetin turhan pedanttisuuden ja olen antanut niiden vallata alaa sieltäkin minne en kukkia ole ajatellut laittavani.
Kuunliljat nyt tosin pysyvät paikallaan mutta nuo muut. On kiva nähdä, että "nyt ne viihtyy".
Kun katsoin tätä kuvaa, huomasin että siinäkin oli napsittu liljan nuput. Kuten viime vuonnakin. (huokaa syvään)