torstai 13. joulukuuta 2012

Haaste vastaanotettu :)

Yllätyksekseni sain haasteen Vain tuoksua mintun ja ruusun blogista. 

Yritän täyttää minulle annetun haasteen, vaikka pitää sanoa että se on vaikea koska en ole tunnustautunut erikoisen innokkaaksi joulun ystäväksi. Kun lapset kasvoivat ja koti hiljeni, niin joulun fiilis muuttui aika radikaalisti.
Mitä enemmän tulee vuosia lisää sen hiljaisemmiksi joulut käyvät.


Lempijoulukukka..
Jos joulua ajattelen, niin siihen kuuluu paljon kukkia.
Eiköhän kuitenkin valintani joulukukasi olisi punainen joulutähti

Joululaulu joka virittää joulutunnelmaan..
Sylvian joululaulu


Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin.Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan.

Tämä joululaulu on niin masentava ja raskas sanoineen mutta siinä on jotain. Ehkä se melodia taikka joku muu. Mene tiedä.

Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä..
Koristelu, se se on. Sen teen aina vaikkakin vuosien myötä olen keventänyt koristeiden määrää niihin ehdottomasti jouluun kuuvuviin tonttuihin.
Joulukuusikin on siirtynyt pihan koristeeksi jossa se saa aivan vapaasti pudotella neulasiaan.

Joulun tuoksu..
Piparkakku. Piparkakun tuoksu. Se jos mikä tuo joulun tuoksun kotiin ja antaa kivan fiiliksen.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Palmun katveessa

Nämä eivät nyt kuulu pihapiriini, mutta koska kaikki on täällä niin ruskean nahkeaa ei niistä kivoja kuvia saakkaan.
Nämä otin reissulta Aurinkorannikolta.
Palmut aina sykähdyttävät mahtipontisuudellaan. Munkkipapukaijoilla oli pesän rakennusta meneillään ja hyvin monisanaisesti keskustelivat minne materiaalia laitetaan.
Kanariantaatelissa nuo kimeäänisesti ruokailivat ja pudotteliavt taateleita tahmeaksi massaksi maahan.

Yritin suppealla kasviston tunnistuksella nimetä näkemiäni ja jotain tuttuakin löysin.
Ajattelin laittaa niistä myös kuvia tänne niin saan ehkä avitusta oikeaan nimistöön. Siis asia on työn alla :)

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Viime tipalla

Pikkisen tuli hoppu noiden dahlian juurakoiden kanssa.
Olin kahden vaiheilla siitä että jätänkö maahan vai kaivanko talteen. Lorvimato kuiskutti että joutaavat jäädä maahankin, mutta sitten virkku omatuntoni komensi hommiin.

Nyt minulla on aivan mahtavan kokoiset juurakot kylppärissä kuivahtamassa.
Juurakot ovat aivan täynnä suuria pallukoita enkä nyt oikein tiedä miten minä ne talvettaisin, Jaanko? Annanko vain olla?  Ei, pakko ne on jakaa, Noin tiiviinä varmaan sisus homehtuu. Siis luulisin :)
Valmiina on muovinen astia juurakoita varten ja sinne laitan kompostikuiviketta kunhan nyt saan ne juurakot himena kuivemmiksi.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

syksyä ja syksyn värejä

Jos kesä on kaunis kukkaloistolla, niin syksy on upea lehtien värityksessä.
Ei voi kuin ihailla sitä värien määrää jota löytyy kaikkialta, ainakin melkein.

Havukasvit ovat väreissä sitä totista sorttia. Tämä kesä oli antoisa niille. Oli vettä, oli aurinkoakin ja ennen kaikkea ne eivät paahtuneet kuumassa rinteessä. Huomioin sen miten ne ovat kasvaneet kokoa ja tuuheutta. Rääpäleistä on kasvanut vakavasti otettavia havukasveja. Kesällä siskon pihalta muutti myös uusi havukasvi joka sopi joukkoon kuin nappi silmään.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Kasvari vetäytyy talviunille

Ei kasvari vielä mikään tyhjä ole. Kaukana siitä.
Onhan siellä vielä viinirypäle purkissaan. Sain sen lahjaksi esikoiseltani. Kuten sain komean kääpiömännynkin. Kumpaisenkin olen majoittanut kasvihuoneeseen odottamaan ensi vuotta. Missä sitten kasvavatkin.

Amppeliharsot siirsin jo aikaa sitten kasvihuoneeseen ja ne saivat aivan uuden kukinnan, joka tosin nyt on ohi. Maljaköynnös on myös odottamassa sisätiloihin pääsyä.
Tomaatit on kaivetty juurineen ylös laatikoista. Ei ne minun istuttamat kunnolla ehtineet kypsyä, mutta niitä nyt yritetään saada punaposkisiksi keittiön ikkunan ääressä.
Chili pääsi myös sisätiloihin ja nyt se kukkii into pinkeenä. Kohta on uutta satoa taas tarjolla. Miksiköhän kasvatan ja hellin tuota pikkuista chilipensastani kun en edes liiemmin pidä chilistä. Noh - ehkä vain harjoittelen pitämään. Kaippa se vanhallakin voi makuaisti oppia uutta??


tiistai 25. syyskuuta 2012

sitä sun tätä

Kompostointi on nyt kova sana.
Kuihtuvaa materiaalia löytyy kottikärry kaupalla, jos vaan sitä ennättäisi sateiden välissä kärrätä.

Eilen aamulla sademittari näytti 38 mm joka on aika lähellä viime kesän ennätystä.

Kasvihuoneesta olen poistanut kaikki tomaatin varret ja kerännyt talteen ämpärillisen pieniä vihreitä tomaatteja. Ne ovat nyt tuossa keittiössä punertumassa, jos se nyt vain on onnistuu.

Ajattelin siirtää kasvariin ne kesäkukat jotka vielä ovat jotenkin voimissaan. Jos vaikka jotenkin saisin pidennettyä tuota kesää kasvarin avulla. Kesäkukat noin muuten selvisi tästä kesästä esimerkillisen hyvin, ilmeisesti johtuen viileämmästä ilmasta. Juuret eivät ihan palaneet puhki purkeissaan.

Muuten olen aika toimeton mitä tulee pihapuuhiin. Omenat on kerätty vaikka niitä ei nyt mitenkään rutkasti ollut, koska yksi onhonen puu kaatui omenien painosta, vaikka olin sitä yrittänyt tukeakin. Ilmeisesti en tarpeeksi kumminkaan. Se oli juuri se puu jota jänöt pääsivät talvella järsimään. Ei sillä olisi elinmahdollisuutta ollutkaan. Oli aivan laho vaurioituneista kohdista. Surku :(

Pihalla kukkii dahliat ja jopa cannakin on vielä kukassa, Tai noh - paremminkin voisi sanoa että siinä ainoassa kukassa minkä se nyt sitten teki.

Nyt pitäisi ruveta miettimään mitä tekisin ensi vuonna toisin ja mikä olisi oleellista.
Sen olen nyt päättänyt että mitään uutta perennaa en aio hankkia, näissäkin on riittänyt ihan tarpeeksi puuhaa. Kesäkukat ovat olleet se eniten työllistävä juttu. Mitäs jos istuttaisi kaikki suoraan maahan ja jättäisi purkituksen kokonaan pois. Ne viihtyvät paljon paremmin maassa jossa juuret on kuumuudelta suojassa ja kastelukin luontuu melkein vain luonnon voimin. Taitaa kuulostaa ihan vain laiskuudelta ;)

torstai 30. elokuuta 2012

Viimeisiä kesän päiviä

Dahlia vain jaksaa tehdä uutta kukka. Ei tietoakaan siitä että kohta on syksy.

Hortensia
Nuo keväällä tulleet pienen pienet hortensian taimet tekivät jo jotain kukkaa meidän iloksemme.
Kepeydellään niin kauniita ja värit ovat juuri niitä "minun mieleen" sopivia.

Taas kerran on vain todettava (tylsistymiseen asti), että olisivat kukkineet enemmänkin jos peurat eivät olisi niitä parturoinut niin rankalla kädellä (suulla).

Jos vielä olisi ollut tarjolla muhevampaa maata, niin tiedä miltä tulevaisuudessa voisi tuo paikka näyttää. Nyt vain leikin haavekuvilla tuuheista ja voimakkaista pensaista.

Ja nyt tulle jännät kuvat!! Ei heikkohermoisille.
Olin nimittäin taas kerran täyttämässä kottikärryjä roinalla kun huomasin lastini kuhisevan elämää.


HÄMÄHÄKKEJÄ:


Lukki

Pelottava!
Yllä olevalla lukilla on ihan karseat purentavälineet. Klikkaamalla kuvan saa hieman suuremmaksi.
YÄK! Olin pyörtyä kun latasin kuvan kamerasta koneelleni. Muutenkin inhoan lukkeja, kuuluvat samaan inhokkilajiin kuin vaaksiaisetkin.

Tuossa sivussa oleva hämy löytyi alakerran varastosta.
KÄÄK!! Mikä toi voi olla? Ei tommosia voi olla. Se oli iso ja musta. Pelottava.

Tuli heti mieleen äidin sanonta: "ei saa tappaa mustaa hämähäkkiä, se tuo onnettomuutta taloon". Tai jotain tuollaista se piti sisällään.
Yritimme saada otusta säällisesti ulos, mutta taisi se hieman siinä touhussa vahingoittua. Pidetään peukkuja ettei meitä kohtaa vuosisadan onnettomuus. Sitä kun on ollut ihan tarpeeksi jo entuudestaan.

perjantai 24. elokuuta 2012

Sataa, sataa ropisee...

Taaskaan ei tarvitse kastella kukkasia, ei nurmikkoakaan.

Vettä on tullut aika tuhti määrä. Toissa yönä oli sademittarissa 32 mm vettä. Aika paljon noin yhden yön saldoksi.

Tänään sateen lomassa olen saanut perattua raparperipenkin ja muutakin kuivumassa olevaa joutessani kippasin kottikärryihin. Pari lastillista keräsin kompostoitavaa ja sitten taas sisälle sadetta pitämään.

Alkaa tämä pihan hoitaminen jo jotenkin jäädä syyslevolle. Kunnes alkaa taas haravointi ja muu syyshomma.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Pihalta ja kasvihuoneesta


Niin se kesä vain jotenkin hiipuu loppuaan kohden. Tänään on ripsutellut vettä ja taivas ollut hyvin synkkän harmaa. Lämmintä on kuitenkin ollut kiitettävästi.

Kuvia olen napsinut viikon aikana.

Punaiset ja ne lyhyemmät liljat (joita peura ei huomannut) pääsivät kukkimaan ja niissä on ihana tuoksu.
Päivänliljojakin kukkii hennon keltaisena.

 Valkoalpi on tänä vuonna hyvin rehevä ja kukkia on paljon korkeiden varsien päässä. Kyllä se on kaunis ja jotenkin niin kaino.

Ja ne mun kasvattamat samettiruusut !!!!!
Niistä vasta pensaita kasvoikin. Kukkia on ihan hirvittävästi vaikka kukinta alkoikin näin myöhään.

Toinen sortti samettiruusuja näyttää nyt jotenkin niin vaatimattomalta sen rinnalla.

Kasvihuoneessa kukoistaa perheen kotilemmikki. Banaani! En kuunaan olisi uskonut että se edes selviää tavallisessa huoneoloissa talven yli ja nyt tämä pikkinen banaani on kasvanut vantteraksi banaaniksi. Samoin se on kasvattanut kolme pikkiriikkistä banaanin alkua juurelleen. Voi kuinka somaa :)

Vierressä vielä daalia kukassa.

perjantai 10. elokuuta 2012

Viivästyneet daaliat ;)

Tämän kesän ihka ensimmäinen pioni on vihdoinkin avautunut. Daaliallani ei ole nimeä koska ostin sellaisen sekapussin jossa oli vaalenapunaista sekoitusta ilman sen kummempaa selitystä sorteista :)

Mutta nyt kukkii (vasta) ensimmäinen. Aika reilusti myöhässä mutta haittaneeko tuo.
Kukka on kuin peruukki ja kamalan korkealla. Kuvaa piti oikein kurottamalla ottaa.
Muut (ja pienemmät daaliat) ovat vielä vaiheessa. Nuput ovat avautumassa ja toivottavasti ehtivät valmiiksi ennen halloja.
Jotenkin olen aika polleva, koska näiden juurakot olen ihan itse talvettanut varastossa. Ja ne selvisivät ihan kaikki.
Kuvat ovat aikajärjestyksessä. Miten niin pienestä nupusta voi tulla noin iso kukka ja miten kuunaan se pystyy kukkaansa kantamaan?



sunnuntai 5. elokuuta 2012

Samettiruusuni

Näin siinä vain joskus käy. En siis ymmärtänyt lukemaani vaan elin pää pilvissä.
Istuttamani samettiruusun siemenet itivät niin kuin oppikirjoissa sanotaan ja kaikista tuli alkuja.
Jätin ymmärtämättä mitä pussin kyljessä luki ja elin vain siinä luulossa että saman pituisiahan näistä tulee. Juu juu! Pieleen voi mennä näinkin yksinkertainen asia. Toinen oli just sen mitä pussi kertoi n. 40 cm mutta miten olikaan sen toisen laita. Kasvoi jotain simppelisti tuplat enemmän.
Istutin ne vierekkäin ja nyt minulla on pensasmainen samettiruusu joka hukuttaa massallaan sitä pienempää.

Niin ja ne kukkivat vasta NYT!!

















Siinäkin kasvatusvaiheessa tapahtui moka. Sitä sanotaan ylilannoittamiseksi. Niinpä. Ihmisenä joka ani harvoin lannoittaa mitään eikä ymmärrä lannoituksen saloja pitäisi jättää niiden käyttö viisaammilleen.
Normaalista saan samettiruusuista nauttia heinäkuun alusta mutta nyt on niin rehevää puskaa jotka ovat vasta saaneet ensimmäiset kukkansa auki. Noh - on ne tietty isoja mutta...

Osaisinko ensi vuonna toimia toisin?

Tuossa sivussa on kuva kukkavanojen kokoerosta :) Juu - aikamoinen ero.

Mutta nyt on syksyksi hieman väriä kun muut kukat alavat olla jo melko ränsistyneen näköisiä.

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Jaloangervot


Jaloangervot tykästyivät uuteen paikkaansa ja ovat kukkineet hurjasti paljon paremmin. Tietty sateinen kesäkin on avittanut asiaa.

Nämä ovat kuin kesäisiä hattaroita.
Monien pikku öttiäisen suosiossa :)

Värinokkonen

Värinokkoseni ovat jo isoja.

Siemenistä kasvattamissani värinokkosissa on kauniita värejä vaikkakin aika yksitotisia. Olisin hieman toivonut jotain muutakin joukkoon kuin vain näitä perusvärejä.

Joskus olen saanut hyvin mielenkiintoisen lajitelman värinokkosta ja joltisenkin petyin kun nämä olivat kaikki näin "vakavan" värisiä.

Ehkä kannattaa ensi vuonna tilata ulkomailta jokin erikoisseos, jos vaikka sitten onni olisi myöden.

Ei sikseen, ihan kivoja nämäkin ovat.

Hurmaavaa huumaa liljoista

Nyt ne ovat parhaimmillaan, siis minun ihanaiset liljani. Vain korkeimmat liljat kukkivat, sillä kaikki matalat ovat menneet peruojen masukkaan. Noh - taitaa siellä olla muutama matala vielä tulollaan ellei niillekin käy kalpaten.
Mutta nautin näistä mitä minulla on jäljellä. Miten ne osaavatkin antaa iloa niin silmille kuin mielellekkin. Ei uskoisi että niin vaatimattomasta sipulista voi kasvaa mitään näin näyttävää ja tuoksuvaa kukkaa. Sateet ovat oikein innoittaneet ne hurjaan pituuskasvuun ja kukkarunsauteen.

Jos ei olisi vierailevia peruoja, niin varmaan hankkisin näitä lisää ja eri väriskaalassa, mutta nytten taidan tyytyä vain näihin.

Ensimmäsiet liljani ostin ihan vain koemielessä ja koska ne kukkivat jopa minun hoidossa, niin niiden on pakko olla helppoja kasveja. Sekin plussa niissä on että eivät häviä tuonne tumman kuusikon väreihin vaan tulevat ruin väriryöppynä hyvin esiin.
Suosittelen :)

Näille kaikille varmaan oli jokin nimikin, mutta minähän olen ne jo ajat sitten unohtanut/hukannut jonnekin laatikoitteni pohjalle tuiki vaikeaan paikkaan joten ne nyt ovat vaan "liljoja".

Nimettöminäkin kauniita.

Osa on jopa lisääntynyt ja pikkuisia liljojen alkuja näkyy ilmestyvän maasta.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Sateiden jälkeistä elämää

Yritän selviytyä peurajärkytyksestäni, mutta se nyt ottaa aikansa.

Vierailut jatkuvat ja näemmä apevalikoima vain laajenee. Nyt on kurssissa pensaat, siis ne uudet pensaat. Ai niin - klematis oli kanssa aika hyvän makuista.
Syököön. Ainakin se on sievä eläin ja jos saan jotain  pyytää niin kerää ne hirvikärpäset mennessäsi. Niitä en tarvitse ;)



Vain kuvapläjäys sormustinkukista. Sade on niitä käsitellyt ja kukintakin alkaa olla lopullaan. Huipuissa on vielä nuppuja.
Kirjavia ei sitten tullut, ainakaan mitään näyttäviä. Vaikka samassa paikassa kasvavatkin, niin kirjavakukkaiset jäivät onnettoman pieniksi.

Sateet tekivät virkistävän vaikutuksen rikkakasveille. Kaksin käsin sai ohdaketta ja leskenlehtiä repiä kärryt väärälleen. Sammakotkin kiittävät sateista mutta niitä etanoita ei sitten ole näkynyt ihmeemmin.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Valtaisat vauriot

Tämän aamun järkyttävä havainto - peura taikka peurat ovat yön aikana tehneet puhdasta jälkeä tontilla. Yksi orastava omenapuu on riivitty lehdistä, toisia näykkäiltä. Melkein kaikista kuunliljoista on syöty nuput ja osista riivitty lehdet. Komeat liljani ovat melkein kaikki kokeneet äkillisen nuppujen menetyksen. Cannasta on syöty latvat. Tässä nyt ne mitä kiukultani ehdin todeta.
Onneksi eivät osaa avata kasvihuoneen ovia. Siellä olisi lisää apetta. Se on tietty vain ajan kysymys.

Nyt on tunne että tässä voisi kukoistaa siisti ja tasainen asfaltti taikka teollisuusalueelle suunniteltu aitaratkaisu sähköistyksineen. Vahtikoirat - juu vahtikoirat olisivat kanssa kova sana.

Oikeastaan sitä voisi jo muuttaa kerrostaloon ja jättää nämä hommat sikseen. Mitä hyötyä on istuttaa perennoja ja jakaa niitä aina uusiin paikkoihin?  Kaikki kuitenkin menee luonnon eläimille olkoon sitten kesä, syksy taikka talvi.

Harkitsen aloittavani uuden harrastuksen - ristisanatehtävät.
Ei ole auttanut sekään että kyläkaupassamme on ollut myynnissä "kylän peuraa". Keväällä oli tunne että peuroja ja kauriita olisi vähemmän kuin ennen vaan miten olinkaan väärässä.

MRRRRRRR...........





Bosse ei kuulu aiheeseen.
Se on vain söpö vanha kissaherra.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Peurat ja niiden tihutyöt

Ne on täällä taas. Peura/peurat ovat vierailleet pihassa jo useamman kerran. Kuunliljat on osittain jo lyhennetty ja nyt alkaa olla liljojen nuput kurssissa. Kyllä sapettaa.
Paljoa en pyyä, mutta pysykää poissa. Eikö siellä niityillä ole teille sopivaa ravintoa. Pakkoko mun kukkia on syödä.

Kasvihuoneessa on vielä istutettavaa.
Minne nää laittaisin? Olisiko näidenkin kohtalo peuran ravintoketjussa?

Värinokkonen on minulle melkein kuin perinnekasvi. Äitini niitä kasvatti aikoinaan ja siitä varmaan jäänyt rakkaus niitä kohtaa. Ovathan ne tavallaan muisto menneisyydestä.

Muuten - tomaatit ovat jo hurjan isoja :)
Tuo ainut klematis jonka omistan on hurahtanut kokoonsa aivan kuin salaa. Se poloinen paleltui maata myöden mutta ei aikaakaan kun se on saanut nuput kannettavakseen. Pionien jälkeen tuo on susikkejani.

Kun perustaa kukkapenkkiä tms. niin harvemmin niistä tulee juuri sellaista kuin päässään tuumaa. Ne eivät pysy kuosissaan ja ryntäävät heti täyttämään muitakin alueita.
Tämä on se aika kesästä kun kaikki rehoittaa ja vaikuttaa ettei missään enää ole järjestystä.
Jo aikaa sitten lopetin turhan pedanttisuuden ja olen antanut niiden vallata alaa sieltäkin minne en kukkia ole ajatellut laittavani.
Kuunliljat nyt tosin pysyvät paikallaan mutta nuo muut. On kiva nähdä, että "nyt ne viihtyy".
Kun katsoin tätä kuvaa, huomasin että siinäkin oli napsittu liljan nuput. Kuten viime vuonnakin. (huokaa syvään)

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Vihreää

Tätä vihreyttä en vaihtaisi kuunaan pois. En vaihtaisi kevääseen, en syksyyn ja en ainakaan talveen ja lumeen.

Haluaisin pitää aina tämän pihan tällaisenaja juuri tässä vihreän sävyssä. Se on rauhoittava ja se on konstailematon. Täydellinen.



Nyt on alkanut sormustinkukan aika.
Niitä töröttää pystyssä siellä sun täällä. Innostuneena katselen, että mitä värejä tämä vuosi tuo tullessaan.
Viime vuosi olikin melko punavoittoinen mutta nyt vaikuttaa että tästä kesästä tulee valkoisten digitalisten aikaa. Olen yrittänyt muistaa kerätä pois noita normi punaisia ennen kuin siementävät ja oikein antanut valkokirjavien levittäytä ja kyllä se pikkuhiljaa näkyy ainakin osassa tonttia.
Tuossa alla on yksi aika jännä. Alimmat kukat ovat sitä normaalia punervaa mutta jo sitten keskivaiheella niiden nielu onkin kellertävää. Aika jännää!!


Tätä melko valkoista digitalista on aika paljon avaamassa nuppujaan.

Ja eikös nyt olekin trendinä "luonnon kasvit puutarhassa"? Joten annetaan kukkasten vain kukkia ja ollaan niistä onnellisia.

Alla retro linnun pönttö,
Kyllä sitäkin käytiin katsomassa mutta kaikki tipuset vain totesivat ihan liian vanhaksi.



lauantai 30. kesäkuuta 2012

On vaan ollut niin kylmää


... ettei kesäkurpitsan alut tykkää yhtään. Nuppuja olisi vaikka kuinka joten nyt vain odottelen hieman kesäisempää ajanjaksoa.
Vettä on tänä kesänä tullut ihan kivasti. Pihapumppua ei ole tarvinnut vielä edes asentaa paikalleen, vaan kaikki veden tarve on tullut tuolta ylhäältä päin.
Muita ei tuo kylmyys ole haitannutkaan. Sitruunamelissa on jo melkein metrin korkuinen pensas ja mitä olen huomannut, niin sen jälkikasvua on ylt ympäriinsä. Joku lude siihen näivertää reikiä.

Kasvihuoneessa  tomaatit (tanskan vienti) vain pullistuvat mukavasti. Ne hankin Saarelman puutarhasta kun tajuntaani meni se, että omat pikkuiset versoni eivät ehkä jouda sadon tuottajaksi.
Olen yrittänyt pitää versokarkulaiset kurissa vaikka muutama siellä salaa on kasvanutkin niin isoksi, että jo ovat nupullaan. Muuten, ystäväni sanoi että jos tuollaisen versokarkurin ottaa ja laittaa ruukkuun juurtumaan niin siitä saa nopeasti uuden taimen. Asiasta piti ottaa selvää :) Aivan kesäkuun alussa otin ostetuista taimista syntyneet karkulaiset talteen ja nyt jo ne kukkivat. Siis se piti ihan kutinsa. Täten tuli todistettua. Vaan minne ne enää mahtuvat, enhän ollut varautunut tähän "lisätuotantoon".
Siemenistä kasvattamani tomaatit ovat myös päässeet siihen ikään että ovat nupullaan. Taidan saada niistä jotain satoa ennen syysmyrskyjä. Muistaisinkohan ensi keväänä laittaa siemenet ajoissa itämään?

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Mausteiden kuivatusta

Nyt sitä on runsaasti. Oreganoa!!
Viime vuosina on ollut niin kuivaa ettei oregano ole tuottanut kehuttavia satoja, mutta nyt - nyt on mitä kuivata.

Hyvillä mielin sitä riivin ja levittelin kuivumaan ja tienoo tursuaa oreganon tuoksua tuoden pitsan sun muun herkun mielikuviin.

Tätä on hyvä käytellä koko pimeän talven ruokien maustajana.



perjantai 22. kesäkuuta 2012

Hyvää ja Turvallista Juhannusta


Kesän ihanin juhla alkaa tänään ja nyt on laitettu kuokat ja lapiot muutamaksi päiväksi huilimaan.
Kaikki (siis ihan kaikki) liikenevät tunnit ovat huvenneet pihan ja sen ympäristön hoidossa ja kunnostuksessa siten ettei voimia illalla ole jäänyt edes bloggaamiseen.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että suurimmat askareet on saatu päätökseen, enää jää se ihanin aika vain kukkasten ja muiden kasvavien seurantaan. Kerrankin olen saanut tehtyä ne kaikki (ja jotain ylimääräistäkin) mitä olin talvella tuumannut tekeväni. Nyt on hyvä mieli pysähtyä ja vain nauttia.

Kaikille lukijoilleni toivotan hyvää Juhannusta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...