tiistai 31. heinäkuuta 2012

Jaloangervot


Jaloangervot tykästyivät uuteen paikkaansa ja ovat kukkineet hurjasti paljon paremmin. Tietty sateinen kesäkin on avittanut asiaa.

Nämä ovat kuin kesäisiä hattaroita.
Monien pikku öttiäisen suosiossa :)

Värinokkonen

Värinokkoseni ovat jo isoja.

Siemenistä kasvattamissani värinokkosissa on kauniita värejä vaikkakin aika yksitotisia. Olisin hieman toivonut jotain muutakin joukkoon kuin vain näitä perusvärejä.

Joskus olen saanut hyvin mielenkiintoisen lajitelman värinokkosta ja joltisenkin petyin kun nämä olivat kaikki näin "vakavan" värisiä.

Ehkä kannattaa ensi vuonna tilata ulkomailta jokin erikoisseos, jos vaikka sitten onni olisi myöden.

Ei sikseen, ihan kivoja nämäkin ovat.

Hurmaavaa huumaa liljoista

Nyt ne ovat parhaimmillaan, siis minun ihanaiset liljani. Vain korkeimmat liljat kukkivat, sillä kaikki matalat ovat menneet peruojen masukkaan. Noh - taitaa siellä olla muutama matala vielä tulollaan ellei niillekin käy kalpaten.
Mutta nautin näistä mitä minulla on jäljellä. Miten ne osaavatkin antaa iloa niin silmille kuin mielellekkin. Ei uskoisi että niin vaatimattomasta sipulista voi kasvaa mitään näin näyttävää ja tuoksuvaa kukkaa. Sateet ovat oikein innoittaneet ne hurjaan pituuskasvuun ja kukkarunsauteen.

Jos ei olisi vierailevia peruoja, niin varmaan hankkisin näitä lisää ja eri väriskaalassa, mutta nytten taidan tyytyä vain näihin.

Ensimmäsiet liljani ostin ihan vain koemielessä ja koska ne kukkivat jopa minun hoidossa, niin niiden on pakko olla helppoja kasveja. Sekin plussa niissä on että eivät häviä tuonne tumman kuusikon väreihin vaan tulevat ruin väriryöppynä hyvin esiin.
Suosittelen :)

Näille kaikille varmaan oli jokin nimikin, mutta minähän olen ne jo ajat sitten unohtanut/hukannut jonnekin laatikoitteni pohjalle tuiki vaikeaan paikkaan joten ne nyt ovat vaan "liljoja".

Nimettöminäkin kauniita.

Osa on jopa lisääntynyt ja pikkuisia liljojen alkuja näkyy ilmestyvän maasta.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Sateiden jälkeistä elämää

Yritän selviytyä peurajärkytyksestäni, mutta se nyt ottaa aikansa.

Vierailut jatkuvat ja näemmä apevalikoima vain laajenee. Nyt on kurssissa pensaat, siis ne uudet pensaat. Ai niin - klematis oli kanssa aika hyvän makuista.
Syököön. Ainakin se on sievä eläin ja jos saan jotain  pyytää niin kerää ne hirvikärpäset mennessäsi. Niitä en tarvitse ;)



Vain kuvapläjäys sormustinkukista. Sade on niitä käsitellyt ja kukintakin alkaa olla lopullaan. Huipuissa on vielä nuppuja.
Kirjavia ei sitten tullut, ainakaan mitään näyttäviä. Vaikka samassa paikassa kasvavatkin, niin kirjavakukkaiset jäivät onnettoman pieniksi.

Sateet tekivät virkistävän vaikutuksen rikkakasveille. Kaksin käsin sai ohdaketta ja leskenlehtiä repiä kärryt väärälleen. Sammakotkin kiittävät sateista mutta niitä etanoita ei sitten ole näkynyt ihmeemmin.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Valtaisat vauriot

Tämän aamun järkyttävä havainto - peura taikka peurat ovat yön aikana tehneet puhdasta jälkeä tontilla. Yksi orastava omenapuu on riivitty lehdistä, toisia näykkäiltä. Melkein kaikista kuunliljoista on syöty nuput ja osista riivitty lehdet. Komeat liljani ovat melkein kaikki kokeneet äkillisen nuppujen menetyksen. Cannasta on syöty latvat. Tässä nyt ne mitä kiukultani ehdin todeta.
Onneksi eivät osaa avata kasvihuoneen ovia. Siellä olisi lisää apetta. Se on tietty vain ajan kysymys.

Nyt on tunne että tässä voisi kukoistaa siisti ja tasainen asfaltti taikka teollisuusalueelle suunniteltu aitaratkaisu sähköistyksineen. Vahtikoirat - juu vahtikoirat olisivat kanssa kova sana.

Oikeastaan sitä voisi jo muuttaa kerrostaloon ja jättää nämä hommat sikseen. Mitä hyötyä on istuttaa perennoja ja jakaa niitä aina uusiin paikkoihin?  Kaikki kuitenkin menee luonnon eläimille olkoon sitten kesä, syksy taikka talvi.

Harkitsen aloittavani uuden harrastuksen - ristisanatehtävät.
Ei ole auttanut sekään että kyläkaupassamme on ollut myynnissä "kylän peuraa". Keväällä oli tunne että peuroja ja kauriita olisi vähemmän kuin ennen vaan miten olinkaan väärässä.

MRRRRRRR...........





Bosse ei kuulu aiheeseen.
Se on vain söpö vanha kissaherra.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Peurat ja niiden tihutyöt

Ne on täällä taas. Peura/peurat ovat vierailleet pihassa jo useamman kerran. Kuunliljat on osittain jo lyhennetty ja nyt alkaa olla liljojen nuput kurssissa. Kyllä sapettaa.
Paljoa en pyyä, mutta pysykää poissa. Eikö siellä niityillä ole teille sopivaa ravintoa. Pakkoko mun kukkia on syödä.

Kasvihuoneessa on vielä istutettavaa.
Minne nää laittaisin? Olisiko näidenkin kohtalo peuran ravintoketjussa?

Värinokkonen on minulle melkein kuin perinnekasvi. Äitini niitä kasvatti aikoinaan ja siitä varmaan jäänyt rakkaus niitä kohtaa. Ovathan ne tavallaan muisto menneisyydestä.

Muuten - tomaatit ovat jo hurjan isoja :)
Tuo ainut klematis jonka omistan on hurahtanut kokoonsa aivan kuin salaa. Se poloinen paleltui maata myöden mutta ei aikaakaan kun se on saanut nuput kannettavakseen. Pionien jälkeen tuo on susikkejani.

Kun perustaa kukkapenkkiä tms. niin harvemmin niistä tulee juuri sellaista kuin päässään tuumaa. Ne eivät pysy kuosissaan ja ryntäävät heti täyttämään muitakin alueita.
Tämä on se aika kesästä kun kaikki rehoittaa ja vaikuttaa ettei missään enää ole järjestystä.
Jo aikaa sitten lopetin turhan pedanttisuuden ja olen antanut niiden vallata alaa sieltäkin minne en kukkia ole ajatellut laittavani.
Kuunliljat nyt tosin pysyvät paikallaan mutta nuo muut. On kiva nähdä, että "nyt ne viihtyy".
Kun katsoin tätä kuvaa, huomasin että siinäkin oli napsittu liljan nuput. Kuten viime vuonnakin. (huokaa syvään)

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Vihreää

Tätä vihreyttä en vaihtaisi kuunaan pois. En vaihtaisi kevääseen, en syksyyn ja en ainakaan talveen ja lumeen.

Haluaisin pitää aina tämän pihan tällaisenaja juuri tässä vihreän sävyssä. Se on rauhoittava ja se on konstailematon. Täydellinen.



Nyt on alkanut sormustinkukan aika.
Niitä töröttää pystyssä siellä sun täällä. Innostuneena katselen, että mitä värejä tämä vuosi tuo tullessaan.
Viime vuosi olikin melko punavoittoinen mutta nyt vaikuttaa että tästä kesästä tulee valkoisten digitalisten aikaa. Olen yrittänyt muistaa kerätä pois noita normi punaisia ennen kuin siementävät ja oikein antanut valkokirjavien levittäytä ja kyllä se pikkuhiljaa näkyy ainakin osassa tonttia.
Tuossa alla on yksi aika jännä. Alimmat kukat ovat sitä normaalia punervaa mutta jo sitten keskivaiheella niiden nielu onkin kellertävää. Aika jännää!!


Tätä melko valkoista digitalista on aika paljon avaamassa nuppujaan.

Ja eikös nyt olekin trendinä "luonnon kasvit puutarhassa"? Joten annetaan kukkasten vain kukkia ja ollaan niistä onnellisia.

Alla retro linnun pönttö,
Kyllä sitäkin käytiin katsomassa mutta kaikki tipuset vain totesivat ihan liian vanhaksi.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...