torstai 23. toukokuuta 2013

Nyt kukkivat esikot niin maar näyttävästi.
Oli se vaan hyvä että kaivoin niitä liian kuivasta maasta (ja heinikkoisesta) pois ja muutin niitä enemmän näkösälle.

Palkitsivat minut runsaalla kukinnalla.
Toki kukkivat vain hetken, mutta passaa sekin kuin jokin rääppönen muutaman kukan pöheikkö.

Viileät yöt ovat taanneet pitkän kukinnan myös valkovuokoille.

Onneksi tuli tämä vesisade ja pelasti minut kastelulta joka ei koskaan ole samaa kuin luonnon oma anti.


Kesäkukiksi valitsin samettiruusun.
Koska ei ollut aikaa kasvattaa omia, niin pienellä rahallahan noita saa ja paljon enemmän haarovia kuin omat konsaan olisivat olleet.
Minusta kun ei ole pienen taimen katkaisijaksi joka olisi se tae monihaaraiseen kukkavanaan.

Koska tämä kesä tulee olemaan hyvin erilainen, niin valitsin samettiruusun ihan vain sen sadekestävyyden takia.

Ensi vuonna onkin sitten jo ihan toiset kuviot, Millaiset ne sitten ovatkaan, jää nähtäväksi.

Muuten, on sitten etanakesä. Täällä ei kuunaan ole näkynyt tätä määrää etanoita, ei edes sateella.

tiistai 14. toukokuuta 2013

kasvu alkaa niin yllättäen

On pikkukukkien aikaa.
Joka vuosi se yllättää.
Miten voikaan luonto herätä niin räjähdysmäisesti?
Just oli metreittäin paksua lunta ja nyt ovat koivut suurella hiirenkorvalla.
Metsä tursuaa valkovuokkoja ja pihalla kevätkukat ovat ihanassa kukassa.
Sinisenä mattona kukkii kevätkaihonkukka.

torstai 9. toukokuuta 2013

Pikkunarsissit kukkivat

Pikkunarsissit
Nämä ihanaiset pikkukukkaiset narsissit ovat alkujaan kaupasta hankittuja pääsiäisen koristeita joita olen siirtänyt ylikukkineina kukkapenkkeihin.

Tänä vuonna ne yllättivät hienolla kukinnolla.

Ei sikseen, on tuolla kukkapenkissä joulun hyasintitkin, joissa oli jotain kukintaa viime keväänä. Tosin hyvin paljon vaatimattomampana. Mitä nyt muutama kukka vanassa.

Saas nähdä miten tänä keväänä käy vai käykö mitenkään.

Kevään ensimmäinen punkki tavattu puntun lahkeesta.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kaikesta huolimatta...

Kevään viivästyminen antoi minulle aikaa tehdä sitä mitä viime keväänä en ennättänyt tehdä. Nimittäin amppelimansikkani, jotka istutin maahan talven ajaksi kasvihuoneesta, jäivät siihen paikkaansa koko kesäksi.

Inhotti niitä mansikoita syödä kun olivat täynnä rastaan nokan jälkiä ja etanan maistiais reikiä. YÄK!!

Nyt sitten kaivoin ne ylös maasta ja laitoin niitä amppeleihin ja takaisin kasvihuoneeseen. Siellä ovat turvassa, jos nyt enää tuottavat mitään. Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.

Kaupunkiasunnon remppaaminen on vienyt aikaa sen verran paljon, etten ole saanut sen ensimmäistäkään pottia tehnyt tulevaa kasvukautta ajatellen.

Siinä suhteessa erikoinen kevät. Mutta niinhän se on, että aika aikaansa kutakin :)
Kesäkukat hankin sittenkin ostopotteina.
Kyllä se kukkiva kesä niinkin saadaan aikaan.


torstai 2. toukokuuta 2013

... ja odotus palkitaan

Vihdoinkin!!!

Ikuisuudelta tuntuvan odottelun jälkeen olen iki-ihastunut kun saan katsella suttuisen näköisestä maasta nousevaa kukintaa. Olkoon se nyt mitä tahansa muuta kuin lunta.

Haravat ovat toimineet ahkerasti. Ihme jos eivät taivu mutkalle ahkerassa käytössä.
Jokainen nivel tuntee eilen tehdyn työn. Ja haravointi vain jatkuu (muuttuakseen sitten nurmikon leikkuuseen).
Mutta on se sen väärti.

Lämpökompostoriin tein osittaisen tyhjennyksen ja tuotos meni kukkapenkkiin.

Siellä on jo liljat ja unikot hyvässä kasvussa. Raparperia ei kait kannata mainita sillä sehän on jo vauhdissa ennen lumen sulamista. Ihan oudon näköisenä punaisin palluroin. Hauskan näköisiä mustassa maassa :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...